Pages

Kirjailijan moka

Suurin osa maailman kertomakirjailijoista kirjoittaa ensin teoksen tai pari hyvää matskua, ja päätyy ennen pitkää kirjoittamaan huonosti verhottuja itsesäälipurkauksia kirjailijoista, joilla on tolkuton tarve tuoda kirjallista ymmärrystään ja teknistä taitamistaan koettaen sillä pönkittää omanarvontuntoaan ja piilottaa sitä, ettei heillä ole enää yhtään mitään todellista tarjottavaa.

Kirjailijoista kirjoittava kirjailija on paska kirjailija eikä kirjailijoiden metafiktiorunkkailua jaksa lukea apinakaan. Hirvein virhe, jonka kirjailija voi tehdä, on käydä läpi pitkällisesti kirjansa kirjoitusprosessia ja siinä ilmeneviä käytännön ongelmia. Haluatteko te lukea mielenkiintoisia kirjoituksia, jotka saavat teidät ajattelemaan ja kokemaan, vai eksistentiaaliangstia siitä, miten hurjaa on kirjoittaa kirja ja tapella kustantajien kanssa? Vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia.

Jos kirjoitatte kirjoja, kertokaa jostain muusta kuin yhdentekevästä sielunmaisemastanne läpinäkyvän pseudonyymin (jota päähenkilöksi kutsutte) läpi. Jos rahkeet eivät riitä kokonaiseen kirjaan, kannattaa se ennemmin jättää kesken kuin täyttää "valmiiksi" paskalla.

3 kommenttia:

Veikko Suvanto kirjoitti...

Hmm...voitko mainita esimerkkejä näistä kertomakirjailijoista? Itselleni tulee kyllä pari mieleen, mutta ei niin monta sentään, että uskaltaisin puhua "suurimmasta osasta".

Kami kirjoitti...

Tämä on ilmiö joka kulkee myös musiikkimaailmassa. Se johtunee siitä että aiheet loppuvat kun menestystä tulee. Ei jää kuin aikaa jauhaa siitä miten vittumaista, yksinäistä ja vaikeaa huipulla on. Se on helpompaa kirjoittaa jostakin mikä on siinä nenän edessä ja kuormittaa mieltä niin ettei kykene keskittymään muuhun.

Mutta, esim. CMX on kyllä hienosti välttänyt sen montun. Ainakin suurimmaksi osaksi. Tuli vaan mieleen Uusi Ihmiskunta tuossa. Yrjänän runokirjoja en ole lukenut, mutta toinen toistaan viimeistellympiä levyjä jotka tarkastelevat maailmaa ja ihmisyyttä lisääntyvän tiedon valossa, on hieno kuunnella. Moiseen pitäisi pyrkiä, sillä mitä hyötyä vanhenemisesta on, jos se ei näy tuotteessa ymmärryksen ja kokemuksen muodossa? Sitä tosin fanit eivät ymmärrä. Mm. Metallica on hyvä esimerkki siitä. Tai Snoop Dogg viimeisimpien kantriviritelmiensä kanssa.

Tuplis kirjoitti...

Veikko, sellaisen kertomakirjailijan tunnistaa helposti siitä, millainen fiilis hänen kirjoittamiaan opuksia lukiessa tulee. Tästä Stephen King on mieleen tulevista toiseksi räikein esimerkki.

Jos päällimmäinen vaikutelma on se, että heppu kirjoittaa siksi, että hänellä on lukijoita, sen sijaan, että hänellä olisi jotain kirjoitettavaa, osuu hän kyseiseen ryhmään. Tämä olisi varmaankin kannattanut sisältää tuohon alkuperäiseen postaukseen.