Pages

100 naista ja huomiotalous

Naiset lukevat ja ostavat romanttista kirjallisuutta eskapistisena toimintona paetakseen maailmaa, jonka arki ja elo eivät tarjoa niitä suuria tunteita, kohtalokkaita käänteitä ja seikkailuja, jotka tuottavat elämyksiä isolla E:llä. Eihän kirjoitettu seikkailu pärjää oikeasti koetulle, mutta pienikin kutkutus auttaa kun sen voi samalla tuntea turvallisesti. Ja kun on se asuntolaina ja lapsetkin niin ei voi, vaikka tuo oma ukko ei niin kiihottavalta ja jännältä enää vaikutakaan. Ja siitä pikkujouluissa tapahtuneesta ei puhuta.

Todellisuudessa kuitenkin oikea seikkailu voittaa kirjoitetun - ainakin silloin, kun hävittävää ei ole paljoa. Nuori kaunis sinkkunainen ei todennäköisesti juuri romanttista kirjallisuutta lue - hänellä on tilaisuus elää niitä seikkailuja ja draamoja elävässä elämässä. Niistä muotoutuu pieniä tarinoita, kauniita tai ei, mutta jotka määrittävät häntä ihmisenä monellakin tavalla.

Sitten saapui Kowalski. Ja Kowalski keksi hienon fantasian: yhdistetään ne kutkuttavat tarinat ja eletty elämä. Annetaan kaikille naisille mahdollisuus olla henkilöhahmo siinä kirjassa, jota naiset lukevat. Helpompaa tapaa kiihottaa nainen kuin kertoa kutkuttavia juttuja, härnätä ja vihjata ei kovin monta taida olla. Nainen nostetaan seksiobjektiksi ja samalla paikalleen elämän tarkoitukseksi, sankarittareksi monilla kasvoilla.

Ja se toimii. Härnäävä vihjaus pääsystä yhdeksi sankarittareksi kirjassa, joka ei ole vielä valmis, mutta jota tuhannet jo lukevat, on saanut aikaan sen, että vuonna 2008 helpoin tapa saada naiset kiinnostuneeksi on vihjata olevansa Teppo M.

Naiset kun rakastavat tarinoita.

0 kommenttia: