Pages

Väkivallasta

Nykyisin on melkoisen tabu kirjoittaa väkivallasta mitään muuta kuin paatoksellista tuomiota koko käsitteelle. Sanotaan, että ihmisen ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa väkivalta on ratkaisu. Jotkut sanovat jopa, että se ei ole koskaan mikään ratkaisu. Minun nähdäkseni kyseessä on kuitenkin alati kasvava osa myös keskiverron suomalaisen elämää, joten siitä on syytä puhua.

Ensiksi sanon, että väkivalta voi olla ratkaisu. Esimerkiksi mikään ei lopeta koulukiusaamista niin tehokkaasti kuin fyysinen vastarinta kiusaajaa kohtaan. Tarkoituksena on viedä kiusaamiselta kannattavuus ja hupi nostamalla sitä mielipahaa joka siitä kiusaajalle seuraa. Balanssi on yleensä ottaen helppo saavuttaa ja tapahtuu lapselta luonnostaan - olettaen, että tälle ei ole opetettu äärimmäistä pasifismia, toisen posken kääntämistä ja sitä, että pitää olla parempi ihminen kuin kiusaaja ja olla alentumatta hänen tasolleen. Toisin sanoen alistua väkivallan käyttäjälle ja opettaa, että se on sopiva tapa tulla ihmisten kanssa toimeen.

Väkivalta on osa politiikkaa. Se ei ole sen enempää oikein tai väärin kuin esimerkiksi muutos - joka ei sekään ole itsessään positiivinen asia. Sillä on käyttökelpoisuutensa ja se on tietyissä tapauksissa ja tilanteissa välttämätöntä. Täysin riippumatta siitä mitä mieltä joku hippi on siitä, pitäisikö väkivaltaa joutua missään tilanteessa käyttämään. Esimerkiksi valtio ylläpitää järjestystä poliisivoimin ja lakien muodossa - väkivalloin. Hippi pyörii väkivallan absoluuttisen kieltonsa kanssa ideamaailmassa, joka on käytännön todellisuudelle täysin vieras.

Charles Bronson meille aikoinaan opetti väkivallan vihollisillaan, että väkivallan vastustajaa väkivaltaisempaa ihmistä on vaikea löytää. Samaan tapaan idealistiset taivaanrannanmaalarit haluavat esimerkiksi pakottaa ihmisiä syömään kasvisruokaa jotteivät nämä tekisi eläinraukoille väkivaltaa syömällä näitä tai vaikkapa ryhtymään kommunisteiksi ja taistelemaan riistäjiä vastaan että väkivalta voisi viimein loppua. Toisin sanoen he ovat valmiita käyttämään väkivaltaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen - tismalleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Järki touhun takana kyllä on usein hakusessa - nämä idealistiset maailmankieltäjät kun tuppaavat perustelemaan kaiken toimintansa omalla moraalikäsityksellään riippumatta siitä, mitä niitä soveltamalla saa todellisuudessa aikaan.

Täkäläisessä yhteisössä yksilötasolla väkivalta on ollut perinteisesti sitä, että kaveria, joka on kaivanut verta nenästään, on tirvaistu turpaan. Silloin tällöin turpaansa saa myös kaveri, joka sitä ei ansaitse. Huomaamattomampia väkivallan käyttökeinoja ovat yhteiskunnan toimeenpanemat, mm. lakien ja viranomaisten tekemät kiellot. Esimerkkinä tästä toistakymmentä vuotta voimissaan ollut ja jatkuvasti lisää määrärahoja ja vaikutusvaltaa haalinut rasisminvastainen kampanja, jossa pyritään väkivalloin kieltämään ihmisiä ajattelemasta tietyllä tavalla. Ilmeisesti ajatusten kieltäminen ei toimi, koska riippumatta siitä miten paljon rahaa kampanjointiin käytetään ja miten paljon yksityisiä ihmisiä ahdistellaan mielipiteidensä takia, sitä enemmän rasismi puolin ja toisin lisääntyy kun ihmisten täytyy olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden arvot ja tavat ovat heidän omiensa kanssa räikeässä ja sovittamattomassa ristiriidassa.

Täten sanon: väkivalta ei ole absoluuttinen paha. Älä kiellä sen olemassaoloa äläkä vihaa sitä käsitteenä. Ymmärrä, että tälläkin toiminnalla on välttämätön osansa ihmisyhteisön hyvinvoinnissa, eikä se osa ole pieni. Sille on aikansa ja paikkansa eikä sitä pidä pelätä. Ihminen, joka vihaa ja pelkää väkivaltaa on yhtä lailla sen orja kuin se, joka sitä rakastaa.

3 kommenttia:

Dr. Doctor kirjoitti...

Joo yleensä koulukiusaus lopetuksissa riittää kun kykenee osittamaan ettei alistu väkivaltaan. Ja että väkivalta ei ole poisuljettu vuorovaikutuksen muoto...

Niin ja aikuisena sama juttu...

Paavo kirjoitti...

On vähän epäilyttävää. Minä olen väkivallan vastainen ihminen, enkä aio lapsillenikaan, jos niitä joskust teen, opettaa muuta kuin, ettei väkivalta ole ratkaisu. Ei edes koulukiusaamisessa.

Koulukiusaamisessa ei ole kysymys väkivallasta, eikä kiusaaminen todellakaan lopu siihen, että kiusattu ryhtyy väkivaltaiseksi. Se vain luultavasti lisää kiusaamista. Ja lisäsi ainakin minun ala-asteellani.

Ei minua ole kiusattu, mutta kyllä vuotta vanhemmat pojat vihasivat minua hartaasti ja kurmoottivat muutaman kerran. kiusaamiseksi en sitä mieltänyt, koska minulla oli omia kavereita enkä ollut marginalisoitu. itsetuntoni ei kärsinyt vaan pystyin halveksimaan väkivaltaisia ääliöitä, jotka saivat kyllä ansionsa mukaan sitten opettajilta tai vanhemmilta kun minun kaverini kertoivat väkivallasta. Itse minun ei tarvinnut sitä tehdä.

sen sijaan kiusatun pojan asema ei siitä parantunut, kun hän löi muutaman kerran kiusaajiaan. Häntä kiusattiin enemmän, kiusaajat kertoivat opelle ja yrittivät herättää yleistä vastustusta ja tuohtumusta kiusattua vastaan tämän väkivaltaisuuden takia.

Kiusaajat olivat pääasiassa itsekin kiusaamiselle alttiita tyyppejä, joista yksi jäi sitten aivan yksin ja joutui ottamaan suuren syntipukin aseman. Paras tapa vähentää kiusaamista oli tehdä kiusaamisesta sosiaalisen rangaistuksen ansaitseva teko. Kiusaajia piti pilkata ja halveksia kiusaamisesta, jolloin kiusaamisen sai lakkaamaan, koska kiusaajatkin pelkäsivät yhteisön tuomiota.

Väkivallan ei koskaan pitäisi olla normaali tapa ratkaista ongelmia, vaan kynnyksen pitäisi olla älyttömän korkea. Toki ymmärrän että väkivaltaa pitää joskus käyttää, kun sosiaalinen rankaiseminen ei esim. tepsi.
Olen minä työskennellyt alalla, jossa toimenkuvaani kuului myös väkivaltaa, mutta en missään tapauksessa kannata kulttuuria, jossa kapakassa verta nenästään kerjäävälle annetaan turpiin.

Tuplis kirjoitti...

Minä olen väkivallan vastainen ihminen, enkä aio lapsillenikaan, jos niitä joskust teen, opettaa muuta kuin, ettei väkivalta ole ratkaisu. Ei edes koulukiusaamisessa.

Älä tee lapsia. Ihan totta. Jos et aio varustaa niitä selviämään elämässä vaan siinä maailmassa, jollainen se sinun mielestäsi pitäisi olla, teet heille hirveän karhunpalveluksen.

Kyse ei ole siitä, minkä pitäisi toimia, vaan siitä, mikä toimii.