Pages

Vasemmistolaiset kalassa

Tekstin inspiraationa toimi foorumikommentti, jossa väitettiin, että sekä oikeistolainen että vasemmistolainen ihmiskuva uskovat ihmisen vapauteen ja mahdollisuuksiin muuttaa omalla toiminnallaan elämänsä suuntaa. Kommentti oli korviini hämmentävä, joten vastasin siihen:

Vasurithan nimenomaan eivät usko ihmisten kykenevän itse vastaamaan asioistaan. Siksi pitää olla sossut ja isovelivaltio, että surkein räähkä elää yhtä mukavasti kuin mattimeikäläinenkin.

Homma menee yksinkertaisesti: mitä vähemmän valtiolla on päätäntävaltaa (ml. verotus) yksilön asioihin, sitä enemmän yksilö on itse niistä vastuussa. Valtiotason säätelyssä on mieltä vain silloin, kun se voittaa vaihtoehtonsa (eli esim. väkivallan monopolisoinnissa ja yhteisesti päätettyjen lakien noudattamista valvottaessa).

Pääsyy vastustaa sitä, että antaa köyhälle kalaa, on se, että köyhä ei sillä opi kalastamaan. Köyhä oppii sen, että joku antaa sille kalan. Ja sen kalan on kalastanut joku muu. (Kalastamisella tarkoitan tässä lähinnä elantonsa hankkimista jossain mielessä tuottavalla osaamisella, en tapaa siihen.) Jos nyyhkytarinasta (opiskelin paskan ammatin, vain yksi miljoonasta työllistyy) tulee motiivi saada elantoa, alkaa valtava sakki tehdä niitä nyyhkytarinoita yksiselitteisesti siksi, että valittaminen on terapeuttista, kivaa eikä vaadi yhtään mitään (sen kuuntelu sen sijaan vaatii). Se ei myöskään tuota elantoa, joten nyyhkytarinoilla voi olla menekkiä ainoastaan tilanteessa, jossa jollakulla on antaa se kala.

Mitä enemmän tuottamattomia tarinoitsijoita, sitä vähemmän kalaa. Ja sitä vähemmän homma kannattaa sille, joka kaloja tuottaa. Etenkin jos muissa maissa ei ole tarinaniskijöitä, on kotoperäinen kalastajamme kusessa kansainvälisessä vertailussa koska joutuu antamaan leijonasosan saaliistaan tarinoitsijoille, joista ei ole kenellekään mitään hyötyä. Ja kun työllä ei menesty, motivaatio vähenee, ja syntyy uusi tarinoitsija.

Tarinoitsija tarvitsee Systeemin itseään elättämään, ja Systeemi tarvitsee Tarinoitsijan itseään ruokkimaan - mitä enemmän tarinoitsijoita, sen vahvempi systeemi tarvitaan siirtämään tuloja tuottavilta tuottamattomille. Ongelmana on, että tämä itseään ruokkiva tuottamattomuuden kurimus on yhteiskunnallisesti ajatellen kasvava syöpä joka tappaa isäntänsä ennen pitkää.

Kommarihenkinen "tahdon kautta voittoon" -julistus puolestaan perustuu pääosin idealle "viedään hyviltä kalastajilta kalat", mistä on heille lyhytnäköistä hyötyä, mutta ei mitään käytännön etua pidemmällä tähtäimellä. Kun kalat on syöty, ei olla opittu kalastamaan. Keltäs sitten pöllitte, pummit?

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tekisi niin mieli tulostaa tämä ja asettaa johonkin kunniapaikalle.