Pages

Toimintatavoista

Rupesin tässä miettimään, että minkä takia muslimien vaatimuksiin - koskivat ne mitä hyvänsä - suostutaan yllättävän usein, vaikka se ei edistä kenenkään mielestä mitään yhteistä hyvää. Veikkaan, että tässä on kyse tavasta loukkaantua.

Länsimaalaiset ihmiset ovat keskimäärin olleet siinä mielessä järkevää väkeä, että jos jokin juttu on heistä ollut mautonta ja perseestä, ovat he antaneet asian olla jos se ei ole kenenkään vapauksia haitannut ja kuitanneet erilaisten ihmisten itseilmaisutavan olankohautuksella. Mauttomuudeksi koettu saa jatkua.

Muslimit puolestaan eivät kohauttele olkia. He itkevät, riehuvat viikkokausia ja sytyttelevät paikkoja tuleen. He haluavat rajoittaa toisten vapauksia koska ne loukkaavat heitä. Äänekkään protestoinnin ja väkivallan uhan alla ihmiset oppivat rajoittamaan toimintaansa tietyn sakin ollessa läsnä vaikkeivät sitä oikeutettuna pidäkään.

Jälkimmäisen toimintatavan seuraukset näkyvät myös mediassa: esimerkiksi pilakuvajupakan seuraus on, että vastaavanlaisia kilpailuja ei enää järjestetä. Mediat sensuroivat itseään tietäen, että voivat päätyä ikävyyksiin provosoimalla äänekästä ja väkivaltaa epäröimättä käyttävää väkeä.

Tämän toimintatavan on adoptoinut myös kansalaisiaan vastaan aktiivisesti taisteleva vähemmistövaltuutetun virasto, joka pyrkii lopettamaan kansalaiskeskustelun arkaluontoisista asioista haastamalla oikeuteen ihmisiä, jotka haluavat nostaa kissan pöydälle. Tarkoitus tuskin on edes saada näitä ihmisiä tuomituksi vaan antaa viesti "sano jotain ääneen niin päädyt raastupaan" ja sitä kautta hiljentää heidät.

Homma toimi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossakin: jos jonkin asian julkisesta sanomisesta tulee tarpeeksi paskaa niskaan, sitä ei enää sanota julkisesti. Mielipiteet eivät sinänsä tukahduttamisella tai kriminalisoinnilla muutu miksikään - todennäköisemmin radikalisoituvat ennen pitkää koskeivät saa näkyvyyttä.

Tästä hommasta tekee ongelmallisen se, että minä tykkään siitä, että keskimääräisellä kansalaisella on sen verran itsetuntoa, ettei koko ajan tarvitse itkeä joka asiasta. Minua kuvottaa ajatus yhteiskunnasta, jossa sisäiseltä kehitykseltään keskenkasvuisimmat ja suvaitsemattomimmat saavat päättää, millä tavoin kukakin saa missäkin itseään ilmaista - riippumatta siitä, mitä lain kirjain asiasta sanoo.

Ajatuksesta ei tee tippaakaan siedettävämpää se, että elämme siinä jo.

Ps. Lukekaa Vasarahammerin Ihmisoikeuksien puolustamista Kanadassa, se on erittäin tärkeitä asioita sisällään pitävä teksti.

0 kommenttia: