Pages

Äänenkäytöstä

Minua tänään rupesi häiritsemään sinänsä normaalin näköinen sälli, joka onnikassa tuli puhuneeksi itseään isommalle tytsylle jostain. Itse asiaa en tullut kuulleeksi, mutta hepun puheääni oli kuin ruosteinen sarana. Jostain syystä tällainen puhetapa on erittäin yleinen erityisesti akateemisissa piireissä, ja narina säestää usein puheenvuoroa silloinkin kun varsinaisesti mitään ei sanota.

Loppujen lopuksi normaalin puheäänen tuottaminen ei rasita äänihuulia niin älyttömästi, etteikö siihen pitäisi pienemmilläkin lihaksilla kyetä. Minulle ja kanssaihmisilleni tulee silminnähden hankaluuksia pitää nasaalinarisijasta (tai edes sietää tätä) täysin riippumatta siitä, mitä tämä tulee sanoneeksi.

Ymmärtäkää, että se narina ei saa teitä kuulostamaan yhtään asiantuntevammilta tai älykkäämmiltä. Sen sijaan se antaa teistä vaikutelman sosiaalisesti vammaisina debiileinä, jotka puhuvat oikeiden ihmisten kanssa kerran vuodessa jos sitäkään. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään.

Opetelkaa nuijat puhumaan.

2 kommenttia:

Dr. Doctor kirjoitti...

Toi "narina" korreloi vahvasti "kastemato" kättelyn kanssa.

Kättelyn idea on vaihtaa puristus eikä tarjota viisi kastematoa esittelyksi.

Kekke kirjoitti...

Isoäitini hautajaisissa sukulaisladyt kommentoivat kuulemma voimakasta kädenpuristustani. Olin 14 - jotkut vain osaavat sen luonnostaan.