Pages

Medialukutaidon lyhyt oppimäärä

Täkäläisessä monikuristajamediassa Systeemi toimii seuraavanlaisesti:

1) Valkoinen on vastuussa ainoastaan aiheuttamistaan pahoista asioista.
2) Neekeri on vastuussa ainoastaan saadessaan aikaan hyviä asioita.
3) Jos valkoinen tekee jotain hyvää, ei se koskaan riitä mihinkään, koska ollaan niin pahasti aina kaikkia sorsittu.
4) Jos neekeri tekee jotain pahaa, hän on pahojen valkoisten nuivinnan uhri ja oikeastaan paljon uhrimpi kuin vaikkapa raiskaamansa valkoinen mimmi (jolla on varmasti rasistinen isä ja täten vastuussa koko hommasta).

Ylläolevassa systeemissä kyseessä eivät ole niinkään ihonvärit vaan näihin assosioituvien ominaisuuksien kertymät. Neekeri siis tarkoittaa mitä tahansa suvaittavaa toiseutta, jota on suvaittava suvaitsemisen itsensä takia, kun taas valkoinen edustaa mitä hyvänsä länsimaalaista tai konservatiivista tapaa ajatella tai toimia joka on käytännössä toimivaksi havaittu.

Itsehän olen sitä mieltä, että ihonväri ei ole mikään peruste vetää turpaan saati jättää lyömättä. Eläisivät ihmisiksi niin kuin muutkin sen sijaan että itkevät rahan ja etujen perään haluttomina tehdä mitään ansaitakseen haluamiaan hyödykkeitä. Mitään ongelmaa ei olisi.

Ahdistelusta

Octavius kirjoitti sanasen seksuaalisesta häirinnästä ja tämä kirvoitti mielessäni pari ajatusta.

Seksuaalinen ahdistelu esimerkiksi rinnusten katsomisen tai ulkonäön kehaisemisen muodossa on samanlaista perseilyä kuin vaikkapa syrjintälaki, jonka ansiosta Ruotsissa tuomittiin syrjinnästä uimahallin työntekijöitä siksi, että odottivat kaikkien noudattavan yhteisiä sääntöjä. Vastaavanlainen itku häirinnästä ja syrjinnästä on siksi hauskaa, että syylliseksi päätetty ei voi toimia oikein.

Jos kehut naisen ulkonäköä, tiedät toki, että saat irstailijana paskaa niskaan. Jos et kehu naisen ulkonäköä, tämä sydämistyy kylmyydestäsi ja nopean loukkaantumisen joukot aktivoituvat taas. Jos annat muslimille erioikeuksia suhteessa muihin ryhmiin, syrjit kaikkia muita ryhmiä. Jos et anna muslimille enemmän oikeuksia kuin muille, sitten vasta syrjitkin (sanovat he).

Molemmissa tapauksissa "paras" tapa toimia on olla toimimatta lainkaan - muuttua mahdollisimman näkymättömäksi ja olemattomaksi, koska kaikki havaittava toiminta voi olla jonkun subjektin mielestä loukkaavaa ja se on lainvastaista.

Loukkaantumisessa ja syrjinnäksi kokemisessa on se hauska piirre, että sen määrittelee mielivaltaisesti ihminen, joka on kokenut joutuvansa syrjinnän kohteeksi. Sattuvasti syrjintä ja loukkaaminen saa tuomion ja yhteiskunnan huomion yksinomaan silloin, kun pahantekijäksi päätetty osapuoli on valkoinen heteromies. Ihanat suvaittavat toiseudet eivät voi syyllistyä ahdisteluun tai loukkauksiin - jos muuta väität olet rasisti, homofobi, natsi ja noin edelleen (ja jos nainen kokee joutuneensa esim. muslimimiehen ahdistelemaksi johtuu tämäkin kokemusvirhe tutkitusti isien rasistisista asenteista).

Valkoinen heteromies ei voi tehdä mitään oikein, koska on väärää sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, etnisyyttä ja keskimäärin riippumaton holhouksesta. Ehkä meistäkin rupeaisi löytymään sitä ihanaa suvaittavaa jos heittäytyisimme edistyksellisille naisille holhottaviksi ja lellittäviksi emmekä enää kävisi yksin edes paskalla. Tossa on kyllä sellainen huono puoli, että jos valkoiset heteromiehetkin heittäytyisivät holhottaviksi, yhteiskuntaa ei pyörittäisi enää kukaan.

Ehkä ajatus toisen tasaveroisesta kohtelusta on pelottava. Ehkä ihmistä, joka ei ole missään suhteessa alisteisessa asemassa itseä kohtaan, on luontevaa pelätä. Ehkä pelko poistuu sillä, että pelottava osapuoli demonisoidaan (jengi tietää miten hyvin feministit nykyään tulevat miesten kanssa toimeen).

Tervettä meininkiä!

Raihnainen yhteisö

Ajatus siitä, että yhteisö on superorganismi, on tarkemmin ajatellen varsin toimiva. Ajatellessani siitä eteenpäin sovellan tätä tietysti omaan yhteisööni ja maahani, joka osoittaa samanlaisia raihnaisuuden merkkejä kuin koko muu läntinen Eurooppakin. Me elämme vanhassa, huonokuntoisessa ja sairaassa yhteisössä, joka tekee kuolemaa.

Yhteisön määrittelevät sen jäsenet - länsieurooppalaiset yhteisöt ovat olleet hyvin toimivia ja altruistisia yhteisöjä, mutta viimeistään 1960-70-luvuilla ne sairastuivat syöpään, joka on hyvää kyytiä kaatamassa ne.

Infantilisaationa tunnettu syöpä syntyi idealismin palosta tilanteeseen, jossa ihmisellä on ensimmäistä kertaa historiassa ollut riittävästi resursseja itsensä ja yhteisönsä ylläpitoon ja niin paljon ylijäämää, että on pystynyt huolehtimaan niistäkin, jotka eivät ole halunneet tai kyenneet huolehtimaan itseistään. Nuoret idealistit, jotka eivät olleet koskaan nähneet kovaa elämää, sotaa tai mitään muutakaan, alkoivat saarnata John Lennonin Imaginen tahdissa paremman maailman puolesta, mutta kyvyttöminä ja haluttomina kantamaan omaa korttaan kekoon. Lapsesta asti heille oli tuotu kaikki valmiina pöytään, ja oman ansion merkitys suhteessa elämänlaatuun hämärtyi.

Syntyi liike, jonka mukaan kaikkea piti saada kaikille. Koska kommunismi nojaa suurelta osin illuusioon, että se tarjoaa juuri tätä, kuulosti se idealisteille hyvältä. Heistä tuli taistolaisia, radikaaleja ja rauhanaktivisteja. Heillä oli aikaa ja mahdollisuuksia kuluttaa elämänsä haihatteluun ja haavekuvien ylläpitoon, koska heidän ei tarvinnut antaa omaa efforttiaan reaalimaailmassa pärjäämiseen. He saivat aikaan sosiaalivaltion, ja sosiaalivaltio synnytti jo pelkällä olemassaolollaan enenevässä määrin aktivismiin ja tyhjäntoimittamiseen keskittyviä infantiileja, jotka kieltäytyvät kohtaamasta reaalimaailmaa ja kasvamasta aikuisiksi.

Koska vain aikuiset tekevät lapsia, infantilisaatio tappaa yhteisön, mihin onnistuu tarttumaan. Infantiilit eivät tee lapsia, koska he haluavat lapsen lailla elää vain ja ainoastaan itselleen koko elämänsä. Jos lapsia tulee, ne tulevat vahingossa, ja niiden kasvatus jätetään sähköisille medioille.

Infantiili on myös yhteisön vapaamatkustaja, mikä heikentää yhteisön huoltosuhdetta. Vapaamatkustaja elää resursseista, joiden eteen toiset ovat tehneet töitä. Tämä heikentää yhteisöä suhteessa muihin yhteisöihin. Siksi, että infantiili ei koe ihmisellä olevan vastuuta oman elämänsä ylläpidosta (hän luulee elävänsä maailmassa jossa on vapauksia mutta ei vastuuta), hän olettaa myös sen takia, ettei kenelläkään muulla tulisi olla tällaista vastuuta.

Sotaa näkemättömänä ja ymmärtämättömänä, kaltaistensa keskellä kasvaneena, infantiili uskoo vilpittömästi kaikkien ihmisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin hän. Tästä syystä hän kannattaa kaikkien maailman hätää kärsivien tai sellaisiksi julistautuvien oikeutta asettua maahansa asumaan. Koska raha tulee seinästä ja ruoka kaupasta, ei mistään voi tulla pulaa. Infantiilin päässä solidaarisuudesta ei ole mitään haittaa - tosiasiallisesti vapaamatkustajien määrän kasvu suoraan heikentää huoltosuhdetta ja massamaahanmuutto muuttaa maan pikkuhiljaa sellaiseksi, josta massamaahanmuutto on tapahtunut.

Lapsiluku on hyvin matala, mistä syystä kansan mediaani-ikä vanhenee jatkuvasti. Syöpä vei yhteisöltä suhteellisuudentajun ja kyvyn uusiutua. Vieraat kansat ovat tulleet kuin peto haavoittuneen eläimen kimppuun - ei välttämättä eläimen kuoleman varsinaisena syynä, mutta nopeuttajana kyllä. Raihnainen superorganismi kuolee ja tekee tilaa nuoremmalle ja elinvoimaisemmalle.

Saavutuksiltaan yksilönvapauden ja hyvinvoinnin saralla lyömätön sivilisaatio kuolee heroinistin kuoleman.

Tuplista pähkinänkuoressa

Minulle esitettiin seuraavanlaiset kysymykset:

Millainen maailma mielestäsi sitten on? Kuinka näet ihmiset, politiikan, maapallon tilan, arvot jne?

Ihmiset

Näen ihmiset yleistyksien keskittyminä, joita tarkennan tarpeen mukaan. Ensisijaisesti ihminen näyttäytyy minulle kulttuurinsa edustajana, oli kyseinen viitekehys sitten mikä hyvänsä, esimerkkeinä mainittakoon oikeistolainen, vasemmistolainen, hevitukka, hippi, muslimi, buddhisti, mämminsyöjä, nyrkkeilijä, valkoinen, kokki, kiinalainen, buuri, neekeri, psykopaatti, ystävä, Michael Jackson-fani jne. Kaikenlaiset ryhmittymät, joihin identifioin tietyn ihmisen/ihmisryhmän herättävät ryhmälleen ominaisia assosiaatioita sen mukaan, mitä informaatiota olen onnistunut/kiinnostunut kyseisestä ryhmästä haalimaan.

Yksittäiset ihmiset kuuluvat samanaikaisesti useampaan ryhmään eivätkä yleensä osu tyystin mihinkään yksittäisen joukkion lokeroon. Ihmisiä luonnehdittaessa ryhmäkohtaiset yleistykset kuitenkin antavat käyttökelpoista informaatiota jonka pohjalta suhtautua ihmisiin ja muodostaa hyödyllisiä ennakkokäsityksiä, jotka edesauttavat näiden ryhmien kanssa tai niistä huolimatta toimeen tulemista.

Muodostan siis päässäni tilastojen verkoston, jonka kautta määrittelen tietojeni mukaan parhaan tavan suhtautua kuhunkin vastaantulevaan ihmiseen ja muokkaan tilastoja saadessani siihen aihetta ja kohtelen yksilöitä sellaisina välttäen parhaani mukaan yksilöistä yleistämistä.

Politiikka

Poliittiset kysymykset pyörivät enimmäkseen oikea-vasen-akselin manipulaation tasolla. Keinoista, joilla nämä vastakkaiset suuntaukset toimivat, olen kirjoittanut aikaisemminkin.

Lyhyesti näkemykseni on, että mitä raskaampi vaikutus yksilön elämään yhteiskunnalla on, sen vasemmistolaisempi yhteiskunta on, ja mitä voimakkaampi on yksilön henkilökohtainen vastuu ja vapaus tekemisistään, sen oikeistolaisempi yhteiskunta on.

Äärimmäisinä esimerkkeinä voidaan mainita vasemmistosta kommunistinen järjestelmä, jossa yksilöllä ei ole käytännössä muita oikeuksia kuin totella ylhäältä annettuja käskyjä. Järjestelmän positiivinen puoli on, että yksilön ei tarvitse huolehtia mistään, koska hänelle kerrotaan jatkuvasti mitä hänen tulee missäkin tilanteessa tehdä. Kompastuskivenä on sama asia: ohjeita on noudatettava tai homma lakkaa toimimasta. Koska yksilöllä ei ole vastuuta, ei tällä ole myöskään vapautta, ja motivaatio toimia on pohjalukemissa, koska oikeutta omiin haluihin ja niiden toteuttamiseen ei käytännössä ole.

Äärimmäistä oikeistolaisuutta edustaa anarkia, jossa jokainen vastaa omista asioistaan alusta loppuun. Homman toimivuuden estää biologia: ihminen ei kykene vastaamaan elämästään ja asioistaan täysin yksin syntymästään kuolemaan, joten liennytyksiä on tehtävä lajin jatkuvuuden ja hengissä säilymisen nimissä.

Tällä hetkellä poliittinen trendi on vasemmistolainen holhousyhteiskunta, joka kohtelee yksilöitä sekä de facto että de jure eri tavoin sukupuolen, uskonnon, työllisyystilanteen, kansalaisuuden, iän, mielipiteiden yms. pohjalta, eivätkä nämä kaikki toimet ole järjellä perusteltavissa. Sosiaalivaltion tällä hetkellä kestämättömien ongelmien kolminaisuuden määritteli Ruukinmatruuna:1) Työnantajat ovat liian kranttuja, 2) Sosiaaliturva on liian hyvä ja 3) Työttömät ovat liian laiskoja.

Syyt 1,2 ja 3 yhdessä aiheuttavat nopeasti tai hitaasti mutta varmasti huoltosuhteen heikkenemisen, minkä ansiosta ennen pitkää sosiaalivaltion kantokyky romahtaa. Tämän välittömänä seurauksena on se, että edes niistä, jotka eivät oikeasti pysty mitenkään pitää huolta itsestään, ei ole resursseja pitää huolta. Ongelma tulisi ratkaista niin kauan kuin mahdollista jos lainkaan välittää niistä ihmisistä, jotka todella tarvitsevat apua. Väänsin rautalankaa aiheesta tekstissäni Vasemmistolaiset kalassa.

Maapallon tila

Maapallon tilasta en tiedä sanoa juuri muuta kuin sen, että sillä on alueittain liikakansoitusongelma, joka olisi saatava kuriin. Ongelma saadaan kuriin yksinkertaisella toiminnalla:

1) Eristetään ongelma-alueet, ettei ongelma leviä ja kasva.

2) Autetaan ongelma-alueita muuttamaan käytäntöjään kestävämmiksi. Väestöräjähdysalueilla on vallalla kulttuuri, joka lisääntyy liikaa suhteessa resursseihin, jotka sillä on käytettävissä.

Jos keinoja toteuttaa kohtaa 2 ei ole, on äärimmäisen olennaista keskittyä kohtaan 1 ja koettaa kehittää käytännössä toimivia ratkaisuja kohdan 2 tarjoamaan ongelmaan.

Arvot

Itselleni tärkeimmät arvot ovat totuudessa pysyminen, sananvapaus ja mahdollisimman vapaa ja vastuullinen demokraattinen yhteiskunta. Tämä suoraan tarkoittaa, että joudun jatkuvasti polkemaan poliittista korrektiutta ja kertomaan ihmisille asioita, joita he eivät haluaisi kuulla.

Kannatan toimintaa, josta on suurin mahdollinen hyöty (myös pitkällä tähtäimellä) suhteessa efforttiin ja mahdolliseen haittaan. Kantani olen muodostanut tällä periaatteella, ja kokeilen myös niiden kestävyyttä aina saadessani siihen aihetta.

Äänenkäytöstä

Minua tänään rupesi häiritsemään sinänsä normaalin näköinen sälli, joka onnikassa tuli puhuneeksi itseään isommalle tytsylle jostain. Itse asiaa en tullut kuulleeksi, mutta hepun puheääni oli kuin ruosteinen sarana. Jostain syystä tällainen puhetapa on erittäin yleinen erityisesti akateemisissa piireissä, ja narina säestää usein puheenvuoroa silloinkin kun varsinaisesti mitään ei sanota.

Loppujen lopuksi normaalin puheäänen tuottaminen ei rasita äänihuulia niin älyttömästi, etteikö siihen pitäisi pienemmilläkin lihaksilla kyetä. Minulle ja kanssaihmisilleni tulee silminnähden hankaluuksia pitää nasaalinarisijasta (tai edes sietää tätä) täysin riippumatta siitä, mitä tämä tulee sanoneeksi.

Ymmärtäkää, että se narina ei saa teitä kuulostamaan yhtään asiantuntevammilta tai älykkäämmiltä. Sen sijaan se antaa teistä vaikutelman sosiaalisesti vammaisina debiileinä, jotka puhuvat oikeiden ihmisten kanssa kerran vuodessa jos sitäkään. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään.

Opetelkaa nuijat puhumaan.

Suomi on kieltänyt kirjan.

Petri Peltosen kirjoittama runokirja Syitä ja seurauksia on kielletty ja sen kaikki kappaleet on asetettu takavarikkoon. Kirjan kirjoittaja on tuomittu kiihotuksesta kansanryhmää vastaan 30 päiväsakkoon.

Olemme astuneet uuteen, uljaaseen ja ennen kaikkea Suvaitsevaiseen aikaan; meillä on käyty jo kaksi poliittista oikeudenkäyntiä ja lisää on tulossa!

Kiva juttu, että nyt meilläkin tuomitaan ihmisiä ajatusrikoksista syyttäjän sana syytetyn sanaa vastaan-tyylillä eikä näyttöä tarvita. No, ehtihän meillä hetken aikaa olla oikeusvaltio.

No nyt se on totta.

Minua hivenen sylettää se, että Tuusulan käräjäoikeus lähetti sananvapauden taivaaseen.

Siteeraan Jussi Halla-ahoa aiheesta:

"Kanssakirjoittaja TomaShot on tuomittu 14.1.2008 Tuusulan käräjäoikeudessa 825 euron sakkoihin kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Kiihotusta on tässä tapauksessa ollut ulkomaalaisten rikoksia koskevien uutisten jälleenjulkaisu."

Hauska lisähuomio on, että "oikeus" määräsi TomaShotin sivut - jotka siis eivät rikkoneet tietääkseni mitään lakia - suljettaviksi, kun taas esimerkiksi Teemu Mäen rikoksen esittävä video pääsee museoon. Jostain syystä siis tietynlainen materiaali ei saa jatkaa olemassaoloaan edes silloin, kun siitä epärehellisesti asetetut juridiset sanktiot on maksettu.

Onks nyt sitte niin että ku sananvapaus meni taivaaseen niin kämyt joutaa helvettiin? Mä tässä yritän miettiä millä perusteella kansallismieliset ei olis vainottuja tai ihmisryhmä, mut vaikeeks menee.

PS. Yrjöperskeles se edelleen sanoo paremmin kuin kymmenen muuta.

Tyhmät ja ahkerat

Mikä on yhteistä radikaalille muslimille ja radikaalille vihervasemmistolaiselle kulttuurirelativistille?

No se on nuoruus. Toisin sanoen tyhmyys ja ahkeruus. Kun oma ideologia ei korreloikaan todellisuuden kanssa siten, että se loisi menestystä, on jotain tehtävä. Järkevä ihminen tarkistaisi tässä vaiheessa ideologiaansa ja miettisi, edustaako se tosiaan parasta mahdollista tapaa toimia.

Näiltä kun keskimäärin sitä järkeä puuttuu, logiikka ei menekään niin, että omassa toimintatavassa olisi vikaa. Sen sijaan ideologian epäonnistumisen täytyy johtua siitä, että muut ovat pahoja paskiaisia jotka vehkeilevät Oikeaa Ideologiaa edustavia vastaan.

Siinä unohtuu hyvin äkkiä erilaisuuden suvaitseminen ja andalusialaiset teehuoneet kun maailmassa on Pahiksia antamassa tilaisuuden olla Omien joukossa Sankari.

Toimintatavoista

Rupesin tässä miettimään, että minkä takia muslimien vaatimuksiin - koskivat ne mitä hyvänsä - suostutaan yllättävän usein, vaikka se ei edistä kenenkään mielestä mitään yhteistä hyvää. Veikkaan, että tässä on kyse tavasta loukkaantua.

Länsimaalaiset ihmiset ovat keskimäärin olleet siinä mielessä järkevää väkeä, että jos jokin juttu on heistä ollut mautonta ja perseestä, ovat he antaneet asian olla jos se ei ole kenenkään vapauksia haitannut ja kuitanneet erilaisten ihmisten itseilmaisutavan olankohautuksella. Mauttomuudeksi koettu saa jatkua.

Muslimit puolestaan eivät kohauttele olkia. He itkevät, riehuvat viikkokausia ja sytyttelevät paikkoja tuleen. He haluavat rajoittaa toisten vapauksia koska ne loukkaavat heitä. Äänekkään protestoinnin ja väkivallan uhan alla ihmiset oppivat rajoittamaan toimintaansa tietyn sakin ollessa läsnä vaikkeivät sitä oikeutettuna pidäkään.

Jälkimmäisen toimintatavan seuraukset näkyvät myös mediassa: esimerkiksi pilakuvajupakan seuraus on, että vastaavanlaisia kilpailuja ei enää järjestetä. Mediat sensuroivat itseään tietäen, että voivat päätyä ikävyyksiin provosoimalla äänekästä ja väkivaltaa epäröimättä käyttävää väkeä.

Tämän toimintatavan on adoptoinut myös kansalaisiaan vastaan aktiivisesti taisteleva vähemmistövaltuutetun virasto, joka pyrkii lopettamaan kansalaiskeskustelun arkaluontoisista asioista haastamalla oikeuteen ihmisiä, jotka haluavat nostaa kissan pöydälle. Tarkoitus tuskin on edes saada näitä ihmisiä tuomituksi vaan antaa viesti "sano jotain ääneen niin päädyt raastupaan" ja sitä kautta hiljentää heidät.

Homma toimi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossakin: jos jonkin asian julkisesta sanomisesta tulee tarpeeksi paskaa niskaan, sitä ei enää sanota julkisesti. Mielipiteet eivät sinänsä tukahduttamisella tai kriminalisoinnilla muutu miksikään - todennäköisemmin radikalisoituvat ennen pitkää koskeivät saa näkyvyyttä.

Tästä hommasta tekee ongelmallisen se, että minä tykkään siitä, että keskimääräisellä kansalaisella on sen verran itsetuntoa, ettei koko ajan tarvitse itkeä joka asiasta. Minua kuvottaa ajatus yhteiskunnasta, jossa sisäiseltä kehitykseltään keskenkasvuisimmat ja suvaitsemattomimmat saavat päättää, millä tavoin kukakin saa missäkin itseään ilmaista - riippumatta siitä, mitä lain kirjain asiasta sanoo.

Ajatuksesta ei tee tippaakaan siedettävämpää se, että elämme siinä jo.

Ps. Lukekaa Vasarahammerin Ihmisoikeuksien puolustamista Kanadassa, se on erittäin tärkeitä asioita sisällään pitävä teksti.

Tulevaisuusnäkymiä

Eurooppa on tiellä, jolta ei ole paluuta. Tunneperäinen maahanmuuttopolitiikka maista, joilla menee täkäläisten standardien mukaan huonosti, on aikaansaanut sen, että jo useampi prosentti koko Euroopan asukkaista on syntynyt sen ulkopuolella eikä tunnusta mitään eurooppalaiseksi määriteltävissä olevaa kulttuuria. Jo tähän päivään mennessä se on maksanut Euroopalle demokratian, sananvapauden ja totuudessa pitäytymisen periaatteen.

Tilalle olemme saaneet valtavan määrän rikollisuutta, nopeasti heikkenevän huoltosuhteen ja kotimaiden valtakulttuurista irtisanoutuvia, erioikeuksia vaativia vähemmistöjä, jotka kasvavat suhteellisesti kuusinkertaista vauhtia suhteessa valtaväestöön.

Tilanne ei ole riittävän paha. Sitä pahentavat jatkuvasti aktiivisella toiminnallaan eurooppalaiset viranomaiset ja ”kansanedustajat” – jotka eivät ainakaan oman kansansa parasta ajattele – jotka kärräävät jatkuvalla syötöllä tänne lisää ihasteltavaa toiseutta ja suvaittavaa. Jälleen vaatimus sopeutumisesta ja sulautumisesta kohdistetaan vain kantaväestöön.

Missä vaiheessa on tarpeeksi etnistä värinää ja jännittävyyttä alueilta, joiden kansat ja kulttuurit julistavat joka päivä veristä kuolemaa länsimaille ja muille vääräuskoisille? Missä vaiheessa suvaitsemattomia ja sopeutumattomia on tarpeeksi? Miksi kotimaan kansan ja sopeutumishaluisten ja –kykyisten (mukaanlukien ne, jotka ovat tulleet tänne nauttimaan länsimaalaisista vapauksista ja pois barbariasta josta ovat saapuneet) etu ei merkitse mitään?

Mitä tämä kehitys lopuksi saa aikaan? Vaihtoehtoja on kaksi.

Ensimmäinen vaihtoehto on, että länsimaiden alkuperäisväestö siitetään ja ajetaan pois maistaan ja demokratia kaadetaan sen itsensä tukemana – kun diktatuurin ystäviä on tarpeeksi, se syrjäyttää demokratian. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmassa ihmisoikeudet, yksilönvapaus, totuusperiaate, tieteet ja hyvinvointi kokevat valtavan inflaation. Euroopasta tulee se, mitä sen hallitukset aktiivisesti petaavat: suuri ”monikulttuurinen” utopia, jolla on valtionuskontona ja -kulttuurina muihin äärimmäisen vihamielisesti suhtautuva islam. Kulttuureja ja sopivia elämänkatsomuksia on tasan yksi.

Toinen vaihtoehto on, että eurooppalaiset kansat – todennäköisesti jonkun valtion romahtamista seuraavan kriisin motivoimina – heittävät ulos tai tappavat ne ihmiset, jotka eivät eurooppalaiseen demokratiaan suostu tai kykene sopeutumaan. Tämä sisältää myös ne henkilöt, jotka ovat vuosikymmeniä aktiivisesti tehneet töitä niin kutsutun ylemmän tavoitteensa puolesta tervettä järkeä ja omaa kansaansa vastaan. Kansallisvaltiot selviävät, samoin yksilönvapaudet, oikeusvaltiot, tasa-arvo ja terve järki, mutta hinnalla, jota kukaan normaali ihminen ei olisi ollut halukas maksamaan.

En pidä kumpaakaan vaihtoehtoa toivottavana, mutta niitä kohti tässä edetään enkä tiedä keinoa jolla ne estää. Jos vaihtoehtoja on realistisissa skenaarioissa muita, kuulisin ne mieluusti.

Pahuudesta ja kyvystä siihen

Länsimaat ovat kusessa. Kuseen on päädytty, koska totuusperiaate ja terve järki on molemmat uhrattu poliittisen korrektiuden alttarille. Koska totuus kertoo kylmää tekstiä silloin tällöin jostakusta muustakin kuin länsieurooppalaisesta ja heidän tekosistaan, se yksinkertaisesti jätetään huomiotta.

Eräästä syystä (jonka kyllä kysyttäessä kerron) vain länsimaalaisia eurooppalaisia pidetään vastuullisina tekemistään pahoista asioista ja jostain syystä myös osapuilleen kaikista muista pahoista asioista mitä maailmassa tapahtuu.

Koska länsimailla on teknologinen ylivoima (toistaiseksi) suhteessa muihin, on selvää, että sen potentiaali pahantekoon on myös suurempi kuin muilla. Tästä syystä esimerkiksi juutalaisten joukkotuho natsi-Saksassa oli niin tehokas. Kuolleiden silkka määrä aiheuttaa sen käsityksen, että pahaa tahtoa on löytynyt enemmän kuin missään muualla maailmassa koskaan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole yksittäistapaus: Kongossa on viimeisen kymmenen vuoden sisään tapettu miljoonia ihmisiä huomattavasti surkeammalla koneistolla ja Ruandan kansanmurha toteutettiin pääosin veitsillä. Sadassa päivässä tapettiin veitsillä 800 000 ihmistä. Jos lasketaan, että kuudessa vuodessa saatiin Saksassa hengiltä tehokkailla tappomenetelmillä 6000 000 juutalaista, voimme laskea tuon 0,8 miljoonaa ja kertoa sen kuudella vuodella eli 6(vuodet)x3,5(100 päivää kertaa 3,5 on osapuilleen vuosi) ja saamme kertoimeksi 16,8. 16,8 kertaa 800 000 on 13 miljoonaa 440 tuhatta ihmistä. Veitsillä. Vieläkö ne natsit olivat suhteessa potentiaaliinsa pahimpia jätkiä koskaan? Mikä olisi ollut tulos veitsiä tehokkaammilla tappovälineillä?

Länsimaalaista tuhopotentiaalia on 1900-luvulla jatkuvasti leimannut sellainen piirre, että sitä ei ole käytetty likimainkaan samassa mittakaavassa kuin se mahdollistaisi. Yhdysvallat on toki saanut aikaan valitettavia asioita muiden länsimaiden ohella ties millä toimilla, mutta potentiaali pahantekoon ei ole länsimaalaisten yksinoikeus. Suhteessa potentiaaliinsa länsimaat saavat aikaan suorastaan häkellyttävästi vähemmän pahaa kuin muut valtiot keskimäärin.

Jos vielä tuntuu siltä, että länsimaat ovat hirveintä, kolonialistisinta ja pahinta koskaan, kääntäkää pöytä ja kuvitelkaa hetki, minkälainen olisi maailma, jos resurssit muiden totaaliseen tuhoamiseen löytyisivät esimerkiksi iranilaisten käsistä.

Vieläkö kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä?

Rajoitettu laitos

Kirjoitus on online vain tammikuun ajan*, ottakaa aikaa ja menkää lukemaan kun vielä ehditte:

Epäkorrektin teoria

Kyseessä on varsin objektiivisesti monikulturismin ja sen käytännön sovelluksen ongelmia käsittelevä asiapitoinen, paikoin itseään toistava, pitkä ja kuiva teksti. Se käsittelee myös länsimaalaisen tasa-arvovaatimusten kummallista luonnetta esim. sen suhteen, että ihmisoikeusjärjestöjä ei näytä kiinnostavan lainkaan muiden kuin länsimaiden ihmisoikeusasiat - eivätkä myöskään länsimaihin maahanmuuttaneiden ihmisoikeusasiat, jos niiden rikkojat eivät ole länsimaalaisia.

Käsittelemättä eivät jää myöskään kulttuurirelativismi, kolonialismi, uhristatuksen välineistäminen ja mamuintegraatio.

Teksti on kuitenkin sen verran selvää ja sisältönsä puolesta kiistatonta, että sen lukeminen kylmää. Soisin jokaisen lukevan sen jos missään määrin mahdollista.

*todnäk päätyy kyllä jonkun blogiarchiven sivuille.

Vasemmistolaiset kalassa

Tekstin inspiraationa toimi foorumikommentti, jossa väitettiin, että sekä oikeistolainen että vasemmistolainen ihmiskuva uskovat ihmisen vapauteen ja mahdollisuuksiin muuttaa omalla toiminnallaan elämänsä suuntaa. Kommentti oli korviini hämmentävä, joten vastasin siihen:

Vasurithan nimenomaan eivät usko ihmisten kykenevän itse vastaamaan asioistaan. Siksi pitää olla sossut ja isovelivaltio, että surkein räähkä elää yhtä mukavasti kuin mattimeikäläinenkin.

Homma menee yksinkertaisesti: mitä vähemmän valtiolla on päätäntävaltaa (ml. verotus) yksilön asioihin, sitä enemmän yksilö on itse niistä vastuussa. Valtiotason säätelyssä on mieltä vain silloin, kun se voittaa vaihtoehtonsa (eli esim. väkivallan monopolisoinnissa ja yhteisesti päätettyjen lakien noudattamista valvottaessa).

Pääsyy vastustaa sitä, että antaa köyhälle kalaa, on se, että köyhä ei sillä opi kalastamaan. Köyhä oppii sen, että joku antaa sille kalan. Ja sen kalan on kalastanut joku muu. (Kalastamisella tarkoitan tässä lähinnä elantonsa hankkimista jossain mielessä tuottavalla osaamisella, en tapaa siihen.) Jos nyyhkytarinasta (opiskelin paskan ammatin, vain yksi miljoonasta työllistyy) tulee motiivi saada elantoa, alkaa valtava sakki tehdä niitä nyyhkytarinoita yksiselitteisesti siksi, että valittaminen on terapeuttista, kivaa eikä vaadi yhtään mitään (sen kuuntelu sen sijaan vaatii). Se ei myöskään tuota elantoa, joten nyyhkytarinoilla voi olla menekkiä ainoastaan tilanteessa, jossa jollakulla on antaa se kala.

Mitä enemmän tuottamattomia tarinoitsijoita, sitä vähemmän kalaa. Ja sitä vähemmän homma kannattaa sille, joka kaloja tuottaa. Etenkin jos muissa maissa ei ole tarinaniskijöitä, on kotoperäinen kalastajamme kusessa kansainvälisessä vertailussa koska joutuu antamaan leijonasosan saaliistaan tarinoitsijoille, joista ei ole kenellekään mitään hyötyä. Ja kun työllä ei menesty, motivaatio vähenee, ja syntyy uusi tarinoitsija.

Tarinoitsija tarvitsee Systeemin itseään elättämään, ja Systeemi tarvitsee Tarinoitsijan itseään ruokkimaan - mitä enemmän tarinoitsijoita, sen vahvempi systeemi tarvitaan siirtämään tuloja tuottavilta tuottamattomille. Ongelmana on, että tämä itseään ruokkiva tuottamattomuuden kurimus on yhteiskunnallisesti ajatellen kasvava syöpä joka tappaa isäntänsä ennen pitkää.

Kommarihenkinen "tahdon kautta voittoon" -julistus puolestaan perustuu pääosin idealle "viedään hyviltä kalastajilta kalat", mistä on heille lyhytnäköistä hyötyä, mutta ei mitään käytännön etua pidemmällä tähtäimellä. Kun kalat on syöty, ei olla opittu kalastamaan. Keltäs sitten pöllitte, pummit?