Pages

Sananvapaus

Jokaisen kansalaisen oikeuksiin tulisi kuulua sananvapaus, toisin sanoen oikeus ilmaista verbaalisti mielipiteensä asiasta kuin asiasta. Tämä mahdollistaa keskustelun, jossa tarkastellaan asioita eri kanteilta ja viisastutaan oikein porukalla. Tämä on toistaiseksi ainoa demokratian tunnettu muoto, sillä sanallinen kommunikaatio on selkein tunnettu tapa tulla ymmärretyksi. Pahimmillaankin puhe on vain puhetta, sillä on paha ketään vahingoittaa tavalla, joka aiheuttaisi fyysistä tuskaa.

Vasta siinä vaiheessa, kun sanoista ryhdytään tekoihin, esimerkiksi puuhataan kylpy vääräuskoisten verestä, ollaan jo muiden oikeuksien ja niiden rikkomisten piirissä. Sen sijaan ihmisen tulisi voida vaikkapa ääneen sanoa kannattavansa kommunismia, vaikka se onkin jokaiselle järkevälle ihmiselle kuvottava ajatus.

Ongelma sananvapaudesta tulee siinä vaiheessa, kun löydetään taho, joka tahtoo sitä rajoittaa. Ja niitähän löytyy. Sananvapautta rajoittavat tahot ovat sitä mieltä, että sananvapaus kuuluu heille ja samanmielisille, muttei kenellekään muulle. Näiltä ihmisiltä löytyy niin vähän itsetuntoa ja niin paljon herkkyyttä, että heidän ainutlaatuisen lumihiutaleiset psyykensä traumatisoituvat kuin ruoskitun heidän kohdatessaan lauseita, joiden sisällön tai sanamuodon kanssa he eivät ole yhtä mieltä.

Tämä asettaa ikävään tilanteeseen jokaisen yhteiskunnan, joka pitää itseään demokraattisena: ihmisillä tulisi olla yhteinen oikeus ilmaista itseään, mutta toiset kokevat oikeuksiensa loukkauksena toisten yhtäläisen oikeuden ilmaista itseään. Sananvapauden rajoittamista kannattavat tahot tekevät siis kaikkensa tehdäkseen yhteiskunnasta paitsi epädemokraattisen myös epätasa-arvoisen.

Sananvapaus sisältää oikeuden loukata. Sananvapaudella on merkitystä nimenomaan silloin, kun sanotaan asioita, joita muut eivät halua kuulla.

Stallari-sakke voi olla sitä mieltä, että maahamme tarvitaan Leninin patsas hänen aikaansaamiensa joukkomurhien kunniaksi ja natsi-jouni voi puolestaan olla sitä mieltä, että hänen täytyy saada Hitler-patsas ja tatuoida otsaansa hakaristi ja SS-tunnus. Preka-eetu voi olla sitä mieltä, että valtion tulisi elättää hänet ilmaiseksi, vaikka hän ei tee koskaan mitään hyödyllistä, rasisti-rauno voi olla sitä mieltä, että kaikki neekerit tulee kaasuttaa ja mullah krekar voi olla sitä mieltä, että vääräuskoiset on tuhottava. Leevi lapsenrakastaja voi olla sitä mieltä, että aikuisten ja lasten väliset seksisuhteet olisi laillistettava.

Tiedättekö mitä? Maassa, jossa on sananvapaus, tulisi näiden kaikkien saada sanoa mielipiteensä. Niin kauan, kuin he eivät tee mitään toisten oikeuksia rikkovaa, ei tulisi yhteiskunnan ruveta heistä ketään rankaisemaan.

Maassa, jossa on sananvapaus, ihmisellä ei ole oikeutta loukkaantua puheista. Siitäkin huolimatta, että ahkerasti sitä kerjätessään saattaa onnistua pääsemään tilanteeseen, jossa päätyy keräilemään hampaitaan lattialta.

Suomessa ei ole sananvapautta. Sitä ei myöskään koskaan saavuteta sitä vaatimatta. Täten sanon, että kaikki sananvapauden vastustajat tulee teloittaa aamunkoitteessa.

Tilanteessa, jossa ihminen ei saa sanoa, ihminen ennen pitkää tekee. Miettikää tätä tarkoin.

Jk. Juha Mäki-Ketelä näkyisi olevan omista syistään samaa mieltä.

4 kommenttia:

Adelphi kirjoitti...

Maassa, jossa on sananvapaus, ihmisellä ei ole oikeutta loukkaantua puheista.

Eikö loukkaantumisen oikeuden kieltäminenkin ole sananvapauden rajoittamista? Silloin siis, jos loukkaantuminen ilmaistaan sanoilla (kuten kai yleensä tehdään).

Tuplis kirjoitti...

No on joo. Meinasin pikemminkin sitä, että vaikka miten kuopisi toisen sanomiset, ei yhteiskunnalla ole silti velvollisuutta sitä toista niistä sanomisista rangaista.

Toki saa sananvapauden omaava ihminen vaatia vaikka mistä rangaistusta vaikka kelle. Ja ne loput saa ihan rauhassa osoittaa sitä sormella ja nauraa.

Adelphi kirjoitti...

Palaan vielä tuohon äskeisen kommentin alussa siteeraamaani lauseeseen. Luullakseni sen virhe on siinä, että sen viimeinen osa on myönteisessä muodossa. Oikea sanamuoto olisi siis tämä:

Maassa, jossa on sananvapaus, ihmisellä ei ole oikeutta olla loukkaantumatta puheista.

Loukkaantumisen oikeuden kieltäminen ei välttämättä ole sananvapauden rajoittamista, jos loukkaantumista ei ilmaista sanoin, mutta koska loukkaantuminen on tunnetila, on mahdotonta ja absurdiakin kieltää oikeus siihen. Sen sijaan kenelläkään ei voi olla oikeutta olla loukkaantumatta, jos sananvapaus tahdotaan säilyttää. Tällaisen oikeuden tunnustaminen tietää vääjäämättä sananvapauden rajoittamista.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä asiassa olemme täsmälleen samaa mieltä, vaikka monesta muusta emme. Mielipiteenvapauden pitää olla absoluuttinen tai sitä ei ole ollenkaan, ja sen määritelmällisesti pitää suojella myös mielipiteitä jotka ovat 99% kansasta mielestä iljettäviä.

Kuitenkin sanoillakin voi tehdä konkreettista vahinkoa. Esimerkiksi vuotamalla jonkin keksinnön detaljit, yksityishenkilön päiväkirjat, pankkitunnukset tai levittämällä sinnikkäästi huhua että paikallisen koulun rehtori nussii pikkupoikia. Näistä tilanteita rankaisemiseen tarvitaan säädöksiä jotka menevät varsinaisen sananvapauden tielle.

Kaikki yhteiskunnassa on vaihtokauppoja joissa yhtä oikeutta vaihdetaan toiseen. Niitä ei ikinä saada maksimoitua, pitää vain yrittää saada mahdollisimman hyviä kauppoja aikaan.