Pages

Mind over matter

Transkendenssi.

Tila, jossa sielu on vääntänyt voiton lihasta. Jotain, mitä en kuvitellut saamattoman mieleni kykenevän aikaansaada.

Olin treenannut viime viikon laiskasti, ja viikon viimeinen treeni jäi väliin, mistä syystä tein sen maanantaina. Keskiviikkona tämän viikon ensimmäinen treeni ja sitten jämähdys tietokoneen eteen haisemaan ja egorunkkaamaan netissä ilman salia lainkaan.

Kunnes sitten tänään. Ehdin jo kelailla ja selitellä itselleni päässäni, kuinka voisin aivan hyvin jatkaa reeniohjelmaani ja "unohtaa" tämän viikon kaksi puuttuvaa treeniä ja olla kuin en olisikaan - samanlaisena velttona nahjuksena kuin olen usein tähänkin asti ollut.

Ja sitten minussa heräsi piru.

Päätin, että nyt vedetään ne molemmat rästissä olevat treenit kerralla, sillä teholla kuin ne tehtäisiin erikseenkin. Ja minähän tein. Vähän puolenvälin jälkeen oli pää samentunut sen verran, että ei jaksanut enää edes ihmetellä millä niitä liikkeitä teki kun lihaksissa ei enää voinut olla mitään jäljellä.

Mutta loppuun asti vietiin ja hiki valui silmiin. Treenin jälkeen peilistä katsoivat minua silmät, jotka eivät nähneet kohdettaan enkä varmaan olisi tiedostanut, vaikka minua olisi lyöty pesäpallomailalla. Kroppani on niin rusikoitu, että olen avuton kuin pikkulapsi.

Mutta siihen vaadittiin 40 sarjaa. Minä päätin murjoa kehoani yli sen kestokyvyn.

Pikkulapsen voimat. Miehen sielu.

Viimeinkin.

1 kommenttia:

octavius1.wordpress.com kirjoitti...

Kuningasajatus etten sanoisi...:D.