Pages

Glossokratiaa ja vasemmistopolitiikkaa

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, mitä sanat oikeisto ja vasemmisto tarkoittavat. Tai siis siitä, mitä niiden pitäisi tarkoittaa. Sanojen merkitysten muuntelulla on pitkät perinteet: vaikka vasemmistolainen politiikka on alusta loppuun ollut nimenomaan yhteisökeskeistä, yksilönvapauksia rajoittavaa, byrokratian ruokkimista ja sanalla sanoen totalitarismin kannattamista, on tätä jostain syystä (ja ilmeisen menestyksekkäästi) kutsuttu työväen asiaksi.

Työväen asia kuulostaa hyvältä ja sellaiselta, että ihmiset saavat ansioidensa mukaan. Ongelmana tässä on se, että totalitarismissa kansan syvät rivit, työväestö, vieraannutetaan päätöksenteosta ja jos muulla ei demokratian kaataminen onnistu, sotketaan termistöä niin, että tarvitaan se vasemmistolainen papisto tulkitsemaan ns. työväen etuja – mikä jostain syystä näyttää korreloivan heidän Virallisten Edunvalvojiensa eli vasemmistolaisten poliitikkojen mielestä aina ja iankaikkisesti yksilön aseman heikentämisen, verokorotusten ja byrokraattien aseman vahvistumisen kanssa.

Kun samaa valhetta hokee tarpeeksi pitkään, jotkut alkavat uskoa siihen. Nykykielenkäytössä vasemmiston ja moraalisen hyvän väliin voi vetää yhtäläisyysmerkit, kun taas oikeisto merkitsee yksiselitteisesti pahaa. Glossokraatit ovat vääntäneet sanojen merkitykset niin kauas varsinaisista merkityksistään, että varsinaiselle oikeistolle ei ole enää nimitystä. Se, mitä oikeisto nykypuheessa tarkoittaa, on totalitarismi. Natsismi. Kommunismi. Mikä hyvänsä epäonnistunut äärivasemmistolainen ideologia.

Vasemmistolainen politiikka on ollut varsin näkyvä osa eurooppalaista länsimaalaista identiteettiä, ja se on ollut ylpeä siitä. Vasemmistolaisuus on eurooppalaista, kun taas oikeisto on mielletty Yhdysvaltain republikaanien kannattajien trailer trash-osastoksi. Ongelmana on se, että vasemmistolaisuus on byrokraattinen ja jatkuvasti itseään kasvattava ilmiö, joka tähtää ihmisten tasapäistämiseen riippumatta yksilöiden ansioista. Pääasia on se, että Oikeaa Mieltä Olevat (eli vasurit) pääsevät päättämään kaikkien kaikista asioista. Ja heille myös maksetaan siitä.

Oikeistoa tämä vaivaa, koska valtio on oikeistolaiselle lähinnä välttämätön paha: systeemi maahantunkeutujan poisajamisen ja lakien ylläpidon varmistamiseksi. Oikeistolainen politiikka korostaa sekä yksilön vapautta että sitä kautta myös vastuuta, mikä tarkoittaa, että niin menestys kuin menetyskin ovat ihmisen omissa käsissä. Oikeistolaisen mielestä asiat ovat sitä paremmin, mitä vähemmän poliitikot puuttuvat heidän asioihinsa – myös tässä on syy siihen, miksi oikeistolaiset eivät juuri hakeudu politiikkaan. Oikeisto kannattaa ihmisten oikeutta päättää omista asioistaan ja on siksi demokratian paras ystävä.

Vasemmisto totalitarismin perikuvana haluaa tuhota demokratian, koska se on vasemmistolaisuuden pahin vihollinen. Tästä syystä systeemi täytyy luotsata suuntaan, jossa yksilöiltä viedään hampaat suusta ja tasapäistetään niin, että kaikilla on yhtäläisen kurjaa riippumatta siitä, tekevätkö he asialle mitään vai eivät. Mitä enemmän yhteiskunnassa on luusereita, sitä enemmän ääniä kertyy vasemmistolle. Tämä on täydellinen syy raahata maahan lisää työhaluttomia ja –kyvyttömiä ihmisiä, mieluiten kielitaidottomiakin, että he pysyisivät avuttomina ja riippuvaisina vasemmistosta mahdollisimman kauan.

Tämä on toteutettava nimenomaan yhteiskunnan varoilla, koska kenelläkään omia rahojaan käsittelevällä ihmisellä ei ole halua eikä tarvetta jakaa rahaansa pois ihmisille, jotka yksiselitteisesti elävät hänen kustannuksellaan vastikkeetta. Moista hyväntekeväisyyttä aika vähän esiintyy, joten vasemmiston on ryövättävä viholliselta – eli tuottavilta kansalaisilta verojen muodossa rahat jaettavaksi heistä riippuvaisille vasemmiston äänestäjille. Tämä on tehokasta kahdesta syystä: tuottavan kansalaisen on pakko raataa niska limassa saadakseen myös omalle perheelleen elannon, minkä ansiosta ei jaksa puuttua tällaiseen yhteiskunnan epäkohtaan, vaan tyytyy vasemmistolaiseen propagandaan ja iltaan telkkarin ääressä, ja toisaalta takaa saamattomien laiskurien, kusipäiden ja luusereiden vankkumattoman tuen.

Todellisuus on siis se, että ns. työväen puolestapuhujat tekevät kaikkensa, jotta tehty työ ei kannattaisi ja jotta loisten määrä yhteiskunnassa lisääntyisi mahdollisimman suureksi.

"Yksi aate löytää heidät,
se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee
ja pimeyteen kahlitsee
maassa glossokratian,
joka vasurien saartama on."

0 kommenttia: