Pages

Sosiaaliturvasta

Ihan aluksi sanon, että sossu ja muut vastaavat turvaverkkolaitokset tulisi lakkauttaa välittömästi.

Miksi? Väliinputoajia, tilapäisessä tarpeessa olevia, syrjäytyjiä ja muuta sakkia on pilvin pimein. Mistä he saisivat elantonsa jos yhteiskunta ei sitä suo? Eikö ehdotukseni aja epätoivoiset ihmiset nälissään/tarpeissaan epätoivoisiin tekoihin?

Varman vastauksen tähän voi saada vain kokeilemalla, mutta minä näen asiat seuraavasti:

Yhteiskunnallisen sosiaaliturvaverkoston purkaminen vapauttaa valtavat määrät resursseja ja antaa tilaisuuden laskea verotusta. Ihmisille jää siis faktisesti työstään enemmän rahaa käteen. Tämä tarkoittaa suoraan elintason nousua. Työssäkäyvät ihmiset voivat myös ottaa "suojatikseen" syrjäytyneen tai pari - osakuntasysteemillä tai suoraan - joita avittavat takaisin jaloilleen. Koska suojatti saa rahaa ihmisiltä, jotka näkee ja joiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa - ei kasvottomalta "systeemiltä" - on hänen motivaationsa lakata olemasta näiden riippa aavistuksen eri luokkaa kuin prekaeetulla, jolle kasvoton systeemi maksaa.

Olen siis sitä mieltä, että yhteisön tulisi kantaa vastuunsa syrjäytyneiden aseman parantamisesta, mutta olen samaan aikaan sitä mieltä, että tätä ei missään tapauksessa saa tehdä verovaroista. Kasvoton byrokratiapelleily apua tarvitsevien ihmisten kohdalla on suoranaista kusipäisyyttä - heitetään rahaa kaivoon ja unohdetaan kaivossa olevien ihmisten todennäköinen halu ja tarve parantaa tilannettaan.

Aktiivinen, konkreettinen ja vapaaehtoinen apu eroaa merkittävästi myös siinä mielessä nykyisestä, että sekä avun antaja että tarvitsija haluaa eroon tilanteesta, jossa apu on välttämätöntä. Sen sijaan ihminen, joka on verovaroilla töissä instituutiossa, joka perustuu verorahojen suuntaamiseen avuntarvitsijoille, ei käsittele työssään niinkään omia rahojaan ja tästä syystä myös motiivi saada niille vastinetta on aavistuksenomaisesti toista luokkaa.

Näkymättömän käden ojentaman avun vastaanottaja ei myöskään koe likikään yhtä konkreettisesti olevansa hyväntekeväisyyden kohde. Vapaaehtoinen apu konkreettisesti olemassaolevilta ihmisiltä tuo sosiaalisen verkostoitumisen mahdollisuudet, mutta myös ryhmäpaineen ja tiedon siitä, että jos perseily ei lopu ja järki löydy käteen, voi avun määrä ja kohde muuttua.

Peräänkuulutan siis aitoa, ihmisten vuorovaikutukseen perustuvaa yhteisöllisyyttä ja altruismia epäonnistuneen yhteiskunnallisen hyysäyskoneiston tilalle.

4 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Vähän samaa ja vähän eri mieltä.

Minusta sukulaisuus ja tuttavuussuhteista riippumaton sosiaaliturva pitää olla, mutta sen pitäisi olla kaikille kansalaisille sama. Eli jonkinlainen perusturva.

Siihen voisi sitten liittää myös työvelvollisuuden, jos vapaamatkustajuus muodostuu ongelmaksi. Työvelvollisuuden ongelma on mielekkään työn keksiminen. Se vaatisi yritysmaailman ja valtion suurempaa yhteistyötä.

Tuplis kirjoitti...

Jep - näkemykseni on ns. työvaiheessa eli sen takana ei ole kamalasti dataa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen voinut jättää olennaisia asioita huomiotta ja tästä syystä kaipaisin erilaisia näkökulmia ja kantoja asiaan.

Joka sortin hyväntekeväisyysjärjestöjä kuitenkin on ja porskuttavat ilmeisesti ihan kohtalaisellakin rahalla, vaikka jakavat näkymättömällä kädellä mielikuvalapselle (jolla on kärpänen silmässä) rahaa. Nähdäkseni vastaavanlainen sossua korvaava hyväntekeväisyysjärjestö voisi maamme oloissa menestyä ihan mainiosti.

Anonyymi kirjoitti...

Jees, Tuplis, palataan takaisin 1800-luvun köyhäinhoitoon, jossa ruotuvaivaiset kiersivät talosta taloon keräämässä "toimeentulotukea".

Tuplis kirjoitti...

Järisyttävän hyvä asia-argumentti.