Pages

Infantilisaatio

Elämme maailmassa, joka on tehty kakaroita varten. Mitä vaan voi tehdä hetken mielijohteesta ilman, että tarvitsee kantaa huolta seurauksista, sillä Systeemi huolehtii siitä, että kaikilla on hyvä olla. Riippumatta siitä, onko heillä itsellään mitään myötävaikutusta asiaan.

Infantilisaatio tarkoittaa sitä, että ihmisellä on koko ajan oikeus elää lapsen lailla. Kaikilla oikeuksilla mutta ilman vastuuta.

Jos haluat lapsen, voit kyllä tehdä lapsen. Sinun ei tarvitse olla kyvykäs kasvattaja tai edes kykenevä elättämään, kyllä yhteiskunta huolehtii.

Jos haluat elää tekemättä töitä, onnistuu se kyllä. Sinun ei tarvitse mennä töihin, sillä on sossu, joka kyllä maksaa ja huolehtii. Saat luonnollisesti myös oman asunnon, jonka yhteiskunta maksaa.

Sosiaalivaltio myös riisti isältä paikkansa perheen elättäjänä. Samalla se vei länsimaalaisen miehen itsetunnon, ja (yhä) kasvava osa elää edelleen lapsuutensa epärealistisia fantasioita koska ne ovat rakkaita eikä niistä tarvitse luopua. Pelottavan harva tuntee enää kantavansa vastuuta perheensä tai maansa turvallisuudesta. Ihmisille, joilta on viety elämän merkitykselliset asiat pois, jää vain hedonismi ja nihilismi. Omasta egosta kaikki alkaa ja siihen se myös loppuu.

Vastuun vieminen ihmisiltä on mahdollisesti suurin saatana, jonka olen kohdannut (pääasiassa siksi, että se mahdollistaa osapuilleen kaikki muut päättömyydet). Koska mistään ei tarvitse huolehtia, voi kaiken vetää lekkeriksi. Tulos? Helvetinmoinen määrä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita, halukkaita tai kykeneviä kantamaan vastuuta omasta elämästään saati toisten.

Vastuunkanto, perheen luominen ja aikuisuuteen tähtääminen on poissa muodista. Lapsuutta jatketaan (usein ennenaikaiseen) hautaan asti.

Milloin ja miksi infantilismi syntyi? Ketkä ovat vastuussa? Ja, kaikkein tärkeimpänä, millä helvetillä siitä pääsee eroon?

Fjordman pohtii osapuilleen samaa, mutta laajemmin.

3 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Enpä voi olla eri mieltä. Mutta eihän se voi loputtomiin jatkua. Tarkoitan että seuraavat sukupolvet maksavat sen hinnan. Mitä helpompaa meillä on, sitä vaikeampaa oli ihmisillä ennen meitä. Ja sitä vaikeampaa on ihmisillä meidän jälkeemme? Se olisi järkeenkäypä suunta. Eipä käy kateeksi tulevia.

Eli oletan että homma tuhoaa itse itsensä, vaikkakaan ei ehkä minun elinaikanani. Voi koittaa kitkeä infantilisimia itsestään, olla mies ja vastuullinen ihminen kaikesta tarpeettomuudesta huolimatta.

Tuplis kirjoitti...

Infantilismin kehitys on kestämätön, koska se luo koko ajan kasvavan määrän huollettavia myös sellaisiin ryhmiin, joiden ei pitäisi huollettavina olla. Kehitystä luonnollisesti nopeutetaan myös haalimalla maahan kouluttamatonta, kielitaidotonta ja halutonta "työvoimaa" ja on vain ajan kysymys kun länsimaisen infantilisaation maksumiesten - eli yhä kutistuvan vastuunkantajien joukon - kamelinselkä katkeaa.

Jälki tulee olemaan melkoisen rumaa, joskin kyseenalaistan hieman sitä, onko se yhtään rumempaa kuin tilanteen aktiivinen, vuosikymmeniä jatkunut petaaminen. Olen melkolailla varma, että sen jälkeen perhemalli "äiti, lapsi ja byrokratia" muuttuu takaisin "isä, äiti ja lapsi" -malliin. Voi myös olla, että vastuunkanto palaa takaisin muotiin.

Ei tule tosiaan silti helppoa olemaan jälleenrakennus.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas asiallista tekstiä, kuin myös tuo fjordmanin englanninkielinen linkki.

Yhteiskunta paukkuu ja rutisee, "miehinen/isällinen auktoriteetti" on todellakin kadonnut ja sen on korvannut loputon kaiken ymmärtäminen ja salliminen. Pahasti pelkään että tämänkin rusahdus tulee tapahtumaan elinaikanani.