Pages

Peilaus 101

Jokainen psykologiaa koskaan lukenut tietää, mitä tarkoitetaan peilaamisella: projisoidaan omat negatiiviset tuntemukset muihin jotta voidaan sitten sanoutua niistä irti ja saavuttaa katharsis. Toisin sanoen etsitään muista ne asiat, mitkä itsessä vituttaa ja käydään tavattomalla vimmalla niitä vastaan.

Kaikkein suurimpia muiden arvon alentajia tapaavat olla aina ne, joilla siihen on kaikkein vähiten aihetta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on kaikki mitä heillä on. Ihmisen täytyy tuntea olemassaolonsa mielekkääksi ja jos ei löydä mitään missä itse olisi hyvä, on sentään löydettävä muista jotain, missä ne muut ovat huonoja. Koska on egolle kestämätöntä tuntea olevansa huonoin.

Ne, joilla ei ole tarvetta tuntea itsejään tarpeelliseksi tuomitsemalla muita mielivaltaisin kriteerein, on vain parempaa tekemistä.

Valitettavasti nykymaailman yhteisöissä ihmiset tapaavat keskimäärin olla sen verran älykkäitä, että tunnistavat ansiotta egonsa pönkittäjät ja nauravat nämä pihalle.

Ihminen, joka saa menestyksen tunteensa yksistään aukomalla toisille päätään, saa mitä tilaa. Kukaan ei kunnioita eikä pidä minkäänlaisessa arvossa.

Sosiaalisessa yhteisössä elävät ihmiset ovat keskimäärin aika reilua väkeä. He tunnustavat jos ihmisellä on ansioita jossain. Jos siis haluaa tuntea itsensä hyväksi, kannattaa tulla jossakin asiassa sellaiseksi. Yritys pudottaa muut omalle häviäjän tasolle ei palvele kenenkään etuja.

Infantilisaatio

Elämme maailmassa, joka on tehty kakaroita varten. Mitä vaan voi tehdä hetken mielijohteesta ilman, että tarvitsee kantaa huolta seurauksista, sillä Systeemi huolehtii siitä, että kaikilla on hyvä olla. Riippumatta siitä, onko heillä itsellään mitään myötävaikutusta asiaan.

Infantilisaatio tarkoittaa sitä, että ihmisellä on koko ajan oikeus elää lapsen lailla. Kaikilla oikeuksilla mutta ilman vastuuta.

Jos haluat lapsen, voit kyllä tehdä lapsen. Sinun ei tarvitse olla kyvykäs kasvattaja tai edes kykenevä elättämään, kyllä yhteiskunta huolehtii.

Jos haluat elää tekemättä töitä, onnistuu se kyllä. Sinun ei tarvitse mennä töihin, sillä on sossu, joka kyllä maksaa ja huolehtii. Saat luonnollisesti myös oman asunnon, jonka yhteiskunta maksaa.

Sosiaalivaltio myös riisti isältä paikkansa perheen elättäjänä. Samalla se vei länsimaalaisen miehen itsetunnon, ja (yhä) kasvava osa elää edelleen lapsuutensa epärealistisia fantasioita koska ne ovat rakkaita eikä niistä tarvitse luopua. Pelottavan harva tuntee enää kantavansa vastuuta perheensä tai maansa turvallisuudesta. Ihmisille, joilta on viety elämän merkitykselliset asiat pois, jää vain hedonismi ja nihilismi. Omasta egosta kaikki alkaa ja siihen se myös loppuu.

Vastuun vieminen ihmisiltä on mahdollisesti suurin saatana, jonka olen kohdannut (pääasiassa siksi, että se mahdollistaa osapuilleen kaikki muut päättömyydet). Koska mistään ei tarvitse huolehtia, voi kaiken vetää lekkeriksi. Tulos? Helvetinmoinen määrä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita, halukkaita tai kykeneviä kantamaan vastuuta omasta elämästään saati toisten.

Vastuunkanto, perheen luominen ja aikuisuuteen tähtääminen on poissa muodista. Lapsuutta jatketaan (usein ennenaikaiseen) hautaan asti.

Milloin ja miksi infantilismi syntyi? Ketkä ovat vastuussa? Ja, kaikkein tärkeimpänä, millä helvetillä siitä pääsee eroon?

Fjordman pohtii osapuilleen samaa, mutta laajemmin.

Perusasioita, osa DCLXVI

Ongelma ei ratkea sen olemassaolon kieltämisellä eikä se myöskään auta tippaakaan niitä, jotka joutuvat ongelmasta kärsimään.

Tätä kutsutaan välinpitämättömyydeksi.

Sosiaaliturvasta

Ihan aluksi sanon, että sossu ja muut vastaavat turvaverkkolaitokset tulisi lakkauttaa välittömästi.

Miksi? Väliinputoajia, tilapäisessä tarpeessa olevia, syrjäytyjiä ja muuta sakkia on pilvin pimein. Mistä he saisivat elantonsa jos yhteiskunta ei sitä suo? Eikö ehdotukseni aja epätoivoiset ihmiset nälissään/tarpeissaan epätoivoisiin tekoihin?

Varman vastauksen tähän voi saada vain kokeilemalla, mutta minä näen asiat seuraavasti:

Yhteiskunnallisen sosiaaliturvaverkoston purkaminen vapauttaa valtavat määrät resursseja ja antaa tilaisuuden laskea verotusta. Ihmisille jää siis faktisesti työstään enemmän rahaa käteen. Tämä tarkoittaa suoraan elintason nousua. Työssäkäyvät ihmiset voivat myös ottaa "suojatikseen" syrjäytyneen tai pari - osakuntasysteemillä tai suoraan - joita avittavat takaisin jaloilleen. Koska suojatti saa rahaa ihmisiltä, jotka näkee ja joiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa - ei kasvottomalta "systeemiltä" - on hänen motivaationsa lakata olemasta näiden riippa aavistuksen eri luokkaa kuin prekaeetulla, jolle kasvoton systeemi maksaa.

Olen siis sitä mieltä, että yhteisön tulisi kantaa vastuunsa syrjäytyneiden aseman parantamisesta, mutta olen samaan aikaan sitä mieltä, että tätä ei missään tapauksessa saa tehdä verovaroista. Kasvoton byrokratiapelleily apua tarvitsevien ihmisten kohdalla on suoranaista kusipäisyyttä - heitetään rahaa kaivoon ja unohdetaan kaivossa olevien ihmisten todennäköinen halu ja tarve parantaa tilannettaan.

Aktiivinen, konkreettinen ja vapaaehtoinen apu eroaa merkittävästi myös siinä mielessä nykyisestä, että sekä avun antaja että tarvitsija haluaa eroon tilanteesta, jossa apu on välttämätöntä. Sen sijaan ihminen, joka on verovaroilla töissä instituutiossa, joka perustuu verorahojen suuntaamiseen avuntarvitsijoille, ei käsittele työssään niinkään omia rahojaan ja tästä syystä myös motiivi saada niille vastinetta on aavistuksenomaisesti toista luokkaa.

Näkymättömän käden ojentaman avun vastaanottaja ei myöskään koe likikään yhtä konkreettisesti olevansa hyväntekeväisyyden kohde. Vapaaehtoinen apu konkreettisesti olemassaolevilta ihmisiltä tuo sosiaalisen verkostoitumisen mahdollisuudet, mutta myös ryhmäpaineen ja tiedon siitä, että jos perseily ei lopu ja järki löydy käteen, voi avun määrä ja kohde muuttua.

Peräänkuulutan siis aitoa, ihmisten vuorovaikutukseen perustuvaa yhteisöllisyyttä ja altruismia epäonnistuneen yhteiskunnallisen hyysäyskoneiston tilalle.

Teoria vs. käytäntö

Helpoin tapa selvittää onko ihminen upottanut arvostelukykynsä nihilismin suohon on kysyä tältä kymmenen pisteen kysymys:

Jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa, kummassa on vika?

Yhteisöistä

Yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että on tietty porukka, joka vetää yhteen hiileen toistensa parhaaksi. Maailmassa on lukemattomia yhteisöjä joilla on omat etupiirinsä ja agendansa. (Toistaiseksi) olennaisimmat yhteisöt, johon yksilö voi kuulua, ovat perhe ja valtio. Niihin kuulumisesta yksilölle on eniten hyötyä.

Yksi syy sille, minkä takia pidän vasemmistolaisia taivaanrannanmaalareita tekopyhinä paskiaisina on se, että he lukevat kuuluvansa "globaaliin" yhteisöön. Eli siis yhteisöön, joka ei jakaudu sisä- ja ulkoryhmiin ja jonka jäsenillä ei ole mitään yhteistä keskenään.

Globaali yhteisö ei ole yhteisö ollenkaan. Sellaista kannattava ihminen ei ole yhteisöllinen, vaan yhteisövastainen (Kuten IDA asian ilmaisi: "Koko maailman näkeminen yhtenä yhteisönä on luonnollisesti yhteisöllisyyden täydellistä kieltämistä."). Rehellinen ihminen ei myöskään voi olla yhteisövastainen, koska kaikki sosiaalisessa ympäristössä toimivat suosivat niitä ihmisiä, joista pitävät enemmän ja joiden kanssa heillä on eniten yhteistä.

Vasemmistolaisen "globaaliyhteisön" kannattajat oikeasti ajavat eturyhmänsä - eli niiden, jotka eivät menesty omilla ansioillaan - etuja ja valehtelevat silmät päästään väittäessään olevansa kaikkien puolella.

Minulle rehellisyydellä on melkoisesti väliä. Soisin muillekin olevan.

Se pieni ero

Olen kuullut juttuja ihmisiltä, jotka ovat avoimemman maahanmuuttopolitiikan kannalla. Minulle on kerran toisensa jälkeen tolkutettu, että maahanmuutto on ikiaikainen ja luonnollinen asia, eikä sitä kannata mitenkään säädellä.

Minä tunnen kyseisenlaisen ajattelutavan nimellä naturalistinen virhepäätelmä. Samalla logiikalla voitaisiin väittää, että koska raiskaukset ovat luonnollisia asioita joita on ollut aina, ei niitä kannata mitenkään säädellä.

Minä myös väitän, että tämäntyylistä tai -tasoista maahan änkeämisvimmaa ole milloinkaan aikaisemmin ollut huolimatta ajoittaisista kansainvaelluksista. Tässä kuviossa on meinaan yksi, melko lailla ratkaiseva ero kaikkeen maailman aikaisemmin näkemään kansainvaellukseen:

Sosiaalivaltio.

Jos afrikkalaiset kulttuurinrikastajat eivät olisi koskaan kuulleet, että jossakin päin maailmaa on mahdollista elää tekemättä sekuntiakaan töitä koko ikänään ja saada silti ylöspidon, asunnon ja tarhat, lääkärinpalvelut ja muut, niin ihan täysin näppituntumalta veikkaan, että sikäläistä yhteiskunnista tänne pyrkineitä ihmisiä olisi yhteensä alle sata. Ja heillä olisi myös joku oikea syy tulla tänne.

Tuonkaltaiset lypsäjät ovat meikäläiselle yhteiskunnalle kuin hyttysiä: muutamasta ei ole suurempaa haittaa kuin pari paskamaista paukamaa, jotka kuitenkin voivat viedä huomion olennaisemmista asioista. Ja kun niitä on tarpeeksi, lähtee henki.

Kiihkoa ja kansanryhmiä

Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuli mieleeni herkullinen huomio: kenelläkään ei mene aivot suvaitsevaisuusoikosulkuun siitä, että sanoo vaikkapa suomalaisten olevan rasistisia. Tai vaikkapa vasurien äänestäjien olevan idiootteja. Tai vaikkapa tietokoneharrastajien olevan nörttejä ja peräkammarin poikia, joiden ainoa ihmissuhde on esinahan ja käden välinen hutera liitto.

Mutta ans kattoo, kun joku sanoo, että neekereissä tai muslimeissa on jotain vikaa. Voi sitä tiedostavan suvaitsevaisuuden hyökyaaltoa, joka havaitsee, että ei perkele, nyt on puhuttu taas kerran kaunistelematta totuuksia - mutta että oikein suojeluksen alaisesta ryhmästä! Sitä ei Hyvä Ihminen siedä, vaan lähettää ajatuspoliisinsa välittömästi aktivoimaan kanssakeskustelijoitaan, lataamaan blogejaan, soittamaan vähemmistövaltuutetulle ja tiedottamaan kaikkia siitä, että nyt on päässyt sekaan se pahin mahdollinen ihmistyyppi: rasisti. Tämä paholaisen ruumiillistuma on välittömästi verbaaliteurastettava Göbbelsin Metodilla (puhutaan samaa - säännönmukaisesti asiaan liittymätöntä - paskaa niin kauan, että vastapuoli kyllästyy).

Minusta on kummallista, että on olemassa ihmisryhmiä, joista ei saa ilmaista kursailematonta mielipidettään. Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että joku tulee minulle kertomaan vaikkapa suomalaisten, miesten, naisten, kristittyjen, muslimien, hindujen, neekerien, jenkkien, juutalaisten, mustalaisten, roolipelaajien, kokoomuslaisten, mars-patukoiden syöjien ja lakkojen ystävien olevan paskasakkia. Toki jotkin näistä voivat huvittaa minua ja saatan jopa udella mikä on vaikuttanut mielipiteen muodostumiseen ja voipi jopa olla, että pidän mielipiteitä typerinäkin.
Siitä huolimatta pidän terveenä ja hienona asiana, että ihminen tuo mielipiteensä julki. Se on hänen oikeutensa.

Suvaitsevaiston (tm) perä-äänenkannattajat taas ovat jatkuvasti sitä mieltä, että joillakin ihmisillä ei ole oikeutta mielipiteeseen tai ainakaan sen ääneen sanomiseen. Heidän mielestään sananvapaus on voimassa vain silloin, kun sanotaan asioita, joita he haluavat kuulla.

He myös käyttävät kantansa tukemiseen aktiivisesti tunneargumentteja, kuten "jos olisit neekeri, haluaisitko kuulla olevasi ihonvärin takia valkoisia tyhmempi"? Kyseinen kysymys on sikäli irrelevantti, että se ensinnäkin olettaa, että olisin tyhmä jos olisin neekeri, ja toisekseen, jos paitsi olisin tyhmä ja se johtuisi nimenomaan ihonväristä niin kyllä sen saa ääneen sanoa. Samaan tapaan kuin esimerkiksi tilanteessa, jossa kaveri tietää eukon minua pettävän: enhän minä nauti totuuden kuulemisesta, mutta mä pärjään maailmassa paljon paremmin silloin kun tiedän sen ja voin toimia sen pohjalta. Tunneargumenttikysymys on senkin suhteen oikein onnistunut esimerkki totaalisesta logiikan puutteesta, että se kertoo kysyjän olevan kyvytön erottamaan toisistaan populaatio- ja yksilötasoja.

Minun nähdäkseni sananvapaudella on merkitystä ainoastaan silloin, kun sanotaan asioita, joita kaikki eivät haluaisi kuulla. Jokin perversio saa minut jopa pitämään tällaisen sietämistä suvaitsemisena.

Suvaitsevaisto on kehittänyt Suojeltuja Ryhmiä, joista ei saa sanoa pahaa sanaa vaikka miten olisi aihetta. Nämä ryhmät ovat naiset, seksuaaliset vähemmistöt, juutalaiset, neekerit ja muslimit. Kyseiset ryhmät ovat luonnollisesti suojeltuja vain silloin, kun niistä kertoo mielipiteensä ihminen joka ei kuulu niihin ryhmiin (paitsi muslimit, jotka saavat jostain syystä sanoa mitä tahansa kenestä tahansa).

Minun mielestäni nämä Suojellut Ryhmät ovat ihan yhtä lailla Suojelun tarpeessa kuin vaikkapa miehet, suomalaiset, kristityt, jenkit, valkoiset ja heterotkin. En näe mitään kategorista eroa puhuttaessa esimerkiksi kristityistä ja muslimeista, valkoisista ja neekereistä, miehistä ja naisista, seksuaalivähemmistöistä ja seksuaalienemmistöistä.

Haluaisiko joku antaa minulle syyn siihen, miksi kategorisointia saa käyttää joissain esim. rodun määritelmässä, mutta jossain muussa puolestaan ei? Onko joku rotu tai vaikkapa sukupuoli kategorisesti huonompi kuin toinen?

Minusta ei, mutta siltikään ette tule näkemään minua pariutumassa neekerin tai miehen kanssa.

Oikeus olla olemassa?

Nationalistina olen sitä mieltä, että kaikilla kansoilla on oikeus olemassaoloon ja valtioon. Siihen, että he voivat aikaansaada yhteiskunnan, jossa heillä on hyvä olla. Olen tältä pohjalta saanut kuulla olevani rasisti enkä eroa millään merkityksellisellä tavalla natseista ja rotuopeista.

Minä nyt vähän sitten valistan. Natsit eivät olleet nationalisteja edellämainitussa merkityksessä. Heidän mielestään valkoisilla oli oikeus muiden yli hallita muita. Tämä on suorassa ristiriidassa yllä sanomani kanssa - olkoonkin, että "kullekin omansa" on ihan käypä slogan.

Myönnän niin roduilla, kansallisuuksilla ja kulttuureilla olevan eroa keskenään - ei sillä, että tällä myöntämisellä olisi sinänsä mitään tekemistä erojen olemassaolon kanssa. Niitä on olemassa täysin riippumatta siitä, myönnetäänkö tätä vai ei. Ne myös ovat siinä määrin merkityksellisiä, että ne voivat mainiosti toimia motiivina konflikteille. Valtio, joka on tälle tosiasialle sokea, on kusessa.

Olen sitä mieltä, että esimerkiksi etnisyyksien erojen aiheuttamat konfliktit johtuvat erittäin pitkälti siitä, että perinpohjin erilaiset etnisyydet joutuvat olemaan jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa. Esimerkiksi Suomesta on aika vaikea löytää ihmistä, jolla olisi mitään intialaisia vastaan, koska täällä ei liiemmin intialaisia ole eikä näinollen sikäläisen ja täkäläisen meiningin yhteensopimattomuusongelmiakaan. Sen sijaan ei tuota minkäänlaisia hankaluuksia löytää ihmisiä, jotka eivät tule toimeen muslimien, afrikkalaisten, venäläisten tai mustalaisten kanssa, kuten ei myöskään muslimeja, afrikkalaisia, venäläisiä tai mustalaisia, jotka eivät tule toimeen valtaväestön kanssa. Tämä luo niitä ongelmia. Ja niitä ongelmia ei todellakaan voi ratkaista sillä, että kasvattaa niitä kärräämällä lisää toistensa kanssa huonosti toimeen tulevaa sakkia samalle alueelle.

Ota kansalta valtio pois ja siitä tulee orpo. Jos Suomi on yhtä paljon iranilaisen Muhammedin kuin minun maani, en voi sanoa kansallani olevan valtiota. Iranilaisen Muhammedin kansalla on. En pysty keksimään järkevää perustetta sille, että Muhammedin kansalla olisi oikeus valtioon kun taas samanaikaisesti meikäläisillä ei.

Konservatiivista mamupolitiikkaa kannattavia ihmisiä sanotaan "äärioikeistoksi" ja "radikaaleiksi", vaikka sanan missään merkityksessä ei ole äärimmäistä, oikeistolaista eikä radikalismia kannattaa kansan oikeutta omaan valtioon. Äärimmäistä ja radikaalia on tehdä kaikkensa toimivien kansallisvaltioiden hajottamiseksi.

Hyvä Bob-setä paheksuu

Kyllä me suomalaiset ollaan paska kansa. Bob Geldof tuli valtiovierailulle vinkumaan että eikö teille ahneille paskiaisille mikään riitä.

Herraseni on hyvä ja katsoo peiliin ja 55 miljoonan euron tililleen.

Sen jälkeen hän voisi perustella minkä takia yhteiskunnan ylläpitoon maksettavia veroja pitäisi antaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Geldof vetosi myös siihen Marshall-avun määrään, jota hänen mukaansa saimme sodan jälkeen ja sen velvoittavan meidät antamaan rahaa pois. Olen kyllä samaa mieltä, voitaisiin aluksi antaa vaikkapa 100 000 kertaa maamme vastaanottama marshall-avun määrä. Tästä voisi itse asiassa kaikin mokomin tehdä vaikkapa vuotuisen kehitysapupakettimme.

Muistelisin, että 100 000 x 0 = 0.