Pages

Monikulturistinen dialogi

Günter Wallraff meni ehdottamaan, että kölniläisessä moskeijassa luettaisiin Rushdien Saatanalliset säkeet. Sikäli kun ymmärsin, kyseessä oli yritys aloittaa keskustelua - muslimit vastustavat kirjaa vaikkeivät tiedä sen sisällöstä mitään.

Syntyikö dialogia?

Muslimit vastasivat uhkaamalla murhata Wallraffin, joka nykyään elää poliisin ympärivuorokautisessa suojeluksessa. Muun muassa Islamic News Center on julistanut Wallraffin olevan islamin vihollinen numero uno.

Keskustelussa, jossa yksi osapuoli pitää itsellään mielivaltaisen oikeuden tappaa muut osapuolet, ei ole mitään järkeä. Ihmettelen, kuinka primitiivinen täytyy ihmisen olla jos joka kerta kun kaikki ei mene kuten juuri hän haluaa, täytyy reagoida itkuraivareilla?

"Saksan turkkilais-islamilainen unioni Ditib suhtautui Wallraffin ideaan aluksi myönteisesti, mutta on vetäytynyt siitä nyttemmin Wallraffille osoitettujen murhauhkausten takia." Maltilliset taas vaihteeksi antoivat myöten hulluimmille sekopäille. Ketä kummastuttaa, että ihmisillä on muslimeista se kuva minkä he itsestään antavat?

Kuinka kukaan voi kunnioittaa moista sakkia?

3 kommenttia:

urogallus kirjoitti...

Veikkaanpa, että Wallraff on itse niin maallistunut, ettei tajunnut miten tosissaan muslimit ottavat uskonsa.

Dialogia ei kyllä mielestäni kannattaisi aloittaa Saatanallisista säkeistä.

Toki en myöskään tiedä, onko dialogi muslimien kanssa mahdollinen tai edes tarpeellinen.

Tuplis kirjoitti...

Olihan aluksi useampikin muslimi sitä mieltä, että idea on hyvä.

Kun äläbäläwäläkohortit aktivoituivat, dialogia kannattavat muslimit vetäytyivät hommasta.

Ei minustakaan dialogi muslimien kanssa olisi missään määrin tarpeellista jos joillakin ei olisi sitä käsitystä, että heikäläisiä on täällä oltava. Niin kauan kuin heistä on normaalia meininkiä, että aikuisten keskustelussa voidaan uhata ja lyödä toiselta osapuolelta pää irti koska tämä nyt sattuu loukkaamaan, toimivat he tavalla, joka ei ainoastaan poikkea täkäläisestä normista vaan on myös rikollista.

Jos ihmisen kanssa ei voi keskustella ilman pelkoa henkensä menettämisestä, ei sananvapaudella ole mitään arvoa.

Ironmistress kirjoitti...

Pitänee jälleen muistuttaa vanhasta amerikkalaisesta sananlaskusta:

Cheated once, shame on you
Cheated twice, shame on me.

Olisikohan tämä sananlasku syytä pitää mielessä pyrittäessä diskurssiin tässä tilanteessa?