Pages

Samanarvoisuuden kompastuskiviä

Onko niin, että ideaalissa maailmassa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia? Sikäli kun oletetaan ihmisen pysyvän ihmisenä eikä oleteta vaikkapa kommunismin toimivan käytännössä, on vastaus yksiselitteisesti ei, niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla.

"Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" on siis sikäli typerä slogan, että se on ristiriidassa itsensä kanssa. Jos slogan pitäisi paikkansa, olisivat ihmiset samanarvoisia ja yhtä pahoja tai hyviä riippumatta henkilökohtaisista teoistaan, motiiveistaan ja muista ominaisuuksistaan. Esimerkiksi raiskaaja ja raiskattu olisivat ihan samanarvoisia ihmisiä. Kuulostaako järkevältä? Ei minustakaan.

Slogan kehitettiin rasisminvastaiseksi ja sitä on toitotettu sen verran, että sitä pidetään totuutena kontekstista riippumatta. Siinä on sellainen huono juttu, että sen sisältö on paskaa kontekstista riippumatta.

Ihmiset ja heidän tekonsa eivät ole samanarvoisia - nimenomaan siksi, että he ja ne ovat erilaisia. Yhteiskunnallisesti on sovittu, mitkä ovat arvoltaan rangaistavia ja mitkä suosittavia tekoja. Henkilökohtaiset mieltymykset tarkentavat näitä entisestään ja saavat aikaan sen, että pitää joistakin ihmisistä ja heidän teoistaan, kun taas pitää toisia yhdentekevinä inhoten sitten kolmatta.

Tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa sitä, ettei anna henkilökohtaisten (lakiin perustumattomien) preferenssiensä vaikuttaa päätöksiinsä. Tämä vaikuttaa lähinnä virkatehtävissä, koska siviilielämässä tämänkaltainen neutraalius olisi täysin älytöntä. Virkatehtävissäkään tasa-arvo ei toteudu täydellisesti, koska erilaisuudet luovat konflikteja sielläkin kiitos osanottajien inhimillisyyden. Joihinkin ihmisiin ja asioihin ei vain saa mitään kosketuspintaa vaikka miten yrittäisi ja heihin suhtautuminen on vaikeampaa kuin muihin. Asiakaspalvelutehtävissäkin asiakkaat ilmaisevat itseään omintakeisella tavallaan, mikä tekee tasa-arvoisesta kohtelusta käytännössä mahdotonta, vaikka se ihanteena onkin ihan hauska.

Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä siten voi suhtautua toisiinsa samanlaisina ja olla huomioimatta eroja ja antamatta niiden vaikuttaa. Emme ole koneita. Ideaali on mahdollinen vain, jos lakkaamme olemasta inhimillisiä. Sama juttu kuin vaikkapa kommareilla. Jotka ovat vähempiarvoisia typeryytensä takia.On siis absurdia osoittaa toisen "huonoimmuus" (ja täten arvottaa häntä henkilönä, pata kattilaa soimaten) sillä, että hän ei pysty tavoittamaan inhimillisesti mahdotonta ideaalia, koska siihen ei pysty kukaan muukaan.

On syytä hyväksyä ja tajuta se, että toiset tykkäävät mustikoista ja toiset mansikoista. Kumpikaan ominaisuus ei tee heistä objektiivisessa mielessä parempia, koska objektiivinen havainnointi ei ota mitään kantaa. Ihmiset eivät myöskään ole objektiivisia, vaikka vasemmistolaishumanistinen tie heille tällaisen kummallisen luulon herättävän aivovamman helposti aiheuttaakin.

Eurooppalainen kulttuuri elää hirveää alennustilaa menneisyytensä ja nykyisyytensä vuoksi sen takia, että ei ole kyennyt vastaamaan itselleen asettamiin mahdottomiin ja epäinhimillisiin tavoitteisiin. Tämä alennustila saa aikaan haluttomuuden puolustaa sitä mikä on omaa ja halun ymmärtää ulkopuolisia ja heidän erheitään - täydellinen kun ei ole kukaan. Tällainen jaakobinpaini itsen kanssa vain yrittää kivuta inhimillisyyden yläpuolelle ja uppoaa jatkuvasti vain syvemmälle eksistentiaaliangstiinsa ja periluterilaiseen synnintuntoon.

Jälkiuskonnollinen maailma on siksi kusessa, että synti jäi, pelastus ei.

3 kommenttia:

urogallus kirjoitti...

Tai kuten sarjakuvasankari Aarne Ankka sanoi: "me ei uskota jumalaan vaan Freudiin ja silloin voi syyttää kaikesta olosuhteita. Uskovainen joutuu vastaamaan jumalalleen teoistaan."

Kamin blogin kautta tänne, pitääpä kuikuilla kirjoituksiasi enemmänkin.

Dubbel Jei kirjoitti...

Jep, relativismin myötä vastuussa ovat aina yhteiskunta ja olosuhteet. Murhaajat, raiskaajat yms. vain "ajautuvat" ja työttömät ja juopot "syrjäytyvät" - ikään kuin heillä ei itsellään olisi asioiden kulkuun mitään kontribuutiota.

Koska ultima syntisäkki (yhteiskunta) on jo olemassa, ei epäkohdille enää tarvitse tehdä mitään.

Pitääkin kävästä kirjastosta hakemassa Aarnet uudestaan. Harvinaisen teräviä juttuja huolimatta överivasurista näkökulmastaan.

Kekke kirjoitti...

Aarnet on loistavia. "Välillä sitä miettii että elääkö valtiossa vai vitsissä" Tuo lause pätee edelleen Ruotsiin.