Pages

Turpareissun paikka

Oli aikoja, jolloin toisia kiusaavan ja häiritsevän kakaran päätä ei paijattu. Oli aikoja, jolloin homomiehet eivät ahdistelleet heteromiehiä kaduilla. Oli aikoja, jolloin kusipäisyyttä pidettiin kusipäisyytenä ja rikollisillekin tehtiin jotain ihan muuta kuin ymmärrettiin.

Oli aikoja, joina kusipäisyydestä sai turpaansa. Sen jälkeen ei oltu kusipäitä koska tiedettiin, että teoilla on seuraukset.

Nykyään tässä pehmeiden arvojen luvatussa maassa ei enää saa kouluttaa ihmistä, joka avautuu nimenomaan provosoidakseen jonkun lyömään. Myöskään ahdistelijaa et saa tirvaista, jos satut olemaan valkoinen heteromies. Paskapäiselle kakaralle ei saa osoittaa fyysistä auktoriteettia, vaikka tämä luonnostaan sitä ymmärtää - ja voi olla, ettei mitään muuta ymmärräkään.

Suomi oli joskus maa, jossa jengi oli kunnolla tai itki ja oli kunnolla. Nykyään Suomi on maa, jossa valkoisen heteromiehen on pyydettävä anteeksi olemassaoloaan ja erityisesti fysiikkaansa, koska tämä mahdollistaa kaapin paikan näytön kun paskapää tulee keppostelemaan.

Nykyään tilanne on se, että puolustautua, kurittaa tahi itsemääräämisoikeutensa varjelua ei yksinkertaisesti saa harjoittaa. Paskapäistä, kiusaavaa kakaraa täytyy ymmärtää koska sillä on varmaan vaikeaa. Erityisesti tätä ymmärrystä tarvitsee harrastaa niiden, joiden elämästä tämä kiusaaja tekee helvettiä. Heteromiehen täytyy sietää homojen lähestymisyrityksiä, vaikka kyse on pienen ryhmän suurempaa ryhmää kohtaan harrastamasta ahdistelusta. Päänaukojalta ei saa siirtää nenää poskelle, koska fyysinen väkivalta nyt vaan on niin paha juttu.

Kaikki nämä asiat myötävaikuttavat siihen, että yhteiskuntamme on pahoinvoivampi ja turvattomampi kuin koskaan ennen. Ihmisten on hankala olla, koska he eivät saa puolustautua.

Jos homot oppivat, että ei kannata lähestyä kaveria jos ei tiedä tätä homoksi, säästyvät lukuisat heterot ahdistelulta. Jos toisia kiusaava kakara oppii, että toisia kiusaamalla saa tukkapöllyä, arestia ja muuta ja kiusatulle osoitetaan tukea, saattaa kiusaajakin ymmärtää, että keinot hankkia ymmärrystä, huomiota ja tukea ovat väärät. Jos suupaltti tajuaa, että aikansa provosoituaan saa keräillä hampaitaan lattialta, hänen harjoittamansa henkinen väkivalta lakkaa.

Lyhyesti siis: jos yhteiskunnan hyväksytyistä normeista poikkeamisella on negatiivisia seurauksia, sitä tapahtuu vähemmän.

Jonkinasteinen balanssi kovien ja pehmeiden arvojen välillä on tarpeen. Vain jälkimmäisellä on viimeiseen ~25 vuoteen ollut puolestapuhujia, ja sillä on saatu aikaan jatkuvasti lisääntyvissä määrin yhteiskunnan jäsenten välistä epäluottamusta, ahdistusta, kiusaamista ja vikinää. Yhteiskunnan järjestyksen tukipilari numero uno, tavallinen työssäkäyvä heteromies, on riisuttu aseista, keinoista ja uskalluksesta tehdä mitään yhteiskuntarauhan säilymisen eteen. Kuka voittaa? Eivät ainakaan ne, jotka kärsivät tämän rauhan järkkymisestä.

On tilanteita, joissa rehellisestä turpaanvedosta ei ole haittaa. Viime kädessä auktoriteetin väline vaikuttaa on väkivalta jos mikään muu ei auta - niin paskamaista kuin se onkin, sellaisia tilanteita on olemassa myös meikäläisessä, kehittyneen feministisessä yhteiskunnassa.

Minä peräänkuulutan yksilön vastuuta itsestään, ympäristöstään ja yhteiskunnastaan - en pelkästään niitä ihania yksilönvapauksia, joilla on jo viitisen miljoonaa puolestapuhujaa. Yksilö ei ole riippumaton yhteiskunnasta, joten hänen persoonallinen ja omintakeinen tyylinsä ei ole kaiken mitta. Yhden oikeuksien ei sovi polkea toisten oikeuksia.

Muistatko sinä ajan, jona ihmiset kantoivat vastuuta paitsi omista asioistaan, myös muiden?

Minä muistan, ja ajattelin, että rupean muistuttamaan muitakin.

8 kommenttia:

Kekke kirjoitti...

Kaikkein ikävimpiä tapauksia ovat ne suunsoittajat, joilta puuttuu korvien välistä se kapasiteetti jolla otetaan opikseen. Niitä saa piestä vaikka siperialainen ammattipainijaryhmä solmuun mutta heti kun ollaan taas jalkeilla, vittuilu jatkuu. Kouluajoilta muistan tällaisen rasittavan hörhön.

Itsekin olisin valmis peräänkuuluttamaan nykyisen individualismin asteittaista hölläämistä. Huolta voi joskus pitää muustakin kuin oman tai kaverin persnahasta ja yhteiskunta on muutakin kuin kiva pomppulinna jossa voi riekkua kuin sika vatukossa.

Miss Foxy kirjoitti...

niin oletko montakin kertaa joutunut homon ahdistelemaksi? että onko katkeruus kovinkin syvällä tässä asiassa?

Tuplis kirjoitti...

Ainoan kerran kun olen aikuisiällä turpaani saanut, olen tullut kaltoin kohdelluksi ymmärtääkseni nimenomaan siksi, että ko. homo ei digannut kun julkitoin heterouteni. Hän katsoi asiakseen mennä hakemaan 30 senttiä pidemmän, elähdyttävästi tosi turvonnutta Tim Currya muistuttavan kaverinsa, joka tuli ihan kyselemättä lataamaan pari kertaa naamariin.

En olennaisemmin pidä suorasukaisesta lähentelystä eikä niin tee moni muukaan heteromies, jotka ovat homolähestymisiä kokeneet. En olisi maininnut homojuttua kirjoitukseni yhteydessä lainkaan jos useampi ihminen ei olisi kokenut paitsi kyseistä kohtelua myös sitä ahdistavana.

Luulis sun naisena ymmärtävän miten paskamaista on kun kutsumaton mieshenkilö tulee tyrkyttämään itteään ja kopeloimaan.

Dr. Doctor kirjoitti...

Olen pitkään yrittänyt kirjoittaa tämmöistä kirjoitusta mutta näin yksinkertaista se tosiaan olisi,

Paskiaisia turpaan kunnes osaavat käyttäytyä, köyhille vastikkeellista rahaa helpommin kuin rikkaille, kippeille hoitoa, hullut lukkojen taakse ja rikolliset vankilaan...

Kaikille kansoille omat valtiot, väliin rajat joiden korkeudesta päättävät ne jotka asuvat rajojen sisäpuolella.

Vapaa kilpailu ja reilu peli.

Sukupuolille samat mahdollisuudet.

Hyveet ja käytöstavat kunniaan.

Imagine if you can, you may say I am dreamer but I am not the only one.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Pääsääntöisesti inhoan fyysistä väkivaltaa, mutta kaikissa tilanteissa ero verbaalisen ahdistelun ja fyysisen väkivallan välillä ei ole mitenkään mustavalkoinen. Olen itsekin joskus koennut tarvetta vastata verbaaliseen tms. sosiaaliseen ahdisteluun fyysisellä voimankäytöllä. Kerran jouduin esimerkiksi tönäisemällä poistamaan tuntemattoman ruman ämmän pöytäni vierestä seisoskelemasta, kun ko. ämmä häiritsi minua ja pöytäseuruettani jauhamalla paskaa. Tämä ämmä oli täysin ei-toivottu henkilö, mutta ei millään ymmärtänyt lähteä toistuvista "häivy, painu helvettiin, mene mene mene"-kehotuksista huolimatta. Jotkut eivät kerta kaikkiaan ymmärrä muuta kuin raakaa fyysistä voimaa. Mielestäni joissakin tilanteissa fyysisen väkivallan käyttö on ihan adekvaatti vastaus verbaaliseen tms. sosiaaliseen ahdisteluun.

Voimatoimiin turvautumisessa pitäisi kuitenkin olla äärimmäisen varovainen. Aina pitäisi varottaa ko. kusipäätä etukäteen, että tämän kannattaisi häipyä hyvän sään aikana. Täytyy sanoa jotain "painu vittuun tai muuten tulee turpaan"-tyylisiä varoituksia ennen kuin vetää sitä idioottia turpaan. Jos idiootti kieltäytyy lähtemästä, hän on ikään kuin osoittanut kerjäävänsä verta nenästään. Jos repliikin "jos et lähde, saat turpiisi" kuullut ihminen sitten päättää olla lähtemättä, hän on tietoisesti valinnut saada turpiinsa.

Turpaanvedon ei siis koskaan pitäisi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan vasta rautalangasta väännettyjen varoitusten/uhkausten jälkeen.

Tuplis kirjoitti...

En minäkään fyysistä väkivaltaa erityisesti suosi, mutta koska se on auktoriteetin viime käden väline, tulee auktoriteetista merkityksetön niin päättävälle jos sitä ei uskalla käyttää.

Jukka kirjoitti...

Tuplis, Tuplis, Tuplis!!

Tämän muotoilisin uudestaan:
Myöskään ahdistelijaa ei saa tirvaista, jos sattuu olemaan valkoinen heteromies.

Tuon voisi lukea näin:

Myöskään ahdistelijaa ei saa tirvaista, jos (ahdistelija) sattuu olemaan valkoinen heteromies.

Vaikka tarkoitit varmaan:

Myöskään ahdistelijaa et saa tirvaista, jos satut olemaan valkoinen heteromies.

Tuplis kirjoitti...

Hyvä huomio, kaimaseni. Meikäläisen tyylillä kirjoitellessa on syytä olla sanamuotojen kanssa varuillaan.