Pages

Kokemusten keräilystä

Ootte varmaan kaikki kuulleet, että nuorena on kerättävä kokemuksia jotta sitten ollaan mahdollisimman hyvin selvillä niistä asioista mistä pitää ettei tule tehneeksi typeryyksiä kun ei vaan tiedä? Minä ainakin olen, moneen otteeseen ja monesta tuutista.

Omituista tässä väitteessä on se, että sen käytännön sovellukset rajoittuvat yhteen ainoaan asiaan: seksiin enemmän kuin vähemmän satunnaisten kumppanien kanssa. Hulluimmat vielä pitävät sitä jonkinlaisena kilpailuna - mahdotonta määritellä ketä tai mitä vastaan - jossa olennaisinta on pelkästään kumppanien määrä. Yhdet genitaalit lisää listaan kuvitteelliselle metsästäjänseinälle jossa maajussilla olisi hirvenpäitä. Koska paneminen on arvo numero uno, kaikki siihen liittymätön on epäolennaista eivätkä ihmiset, joiden kanssa sitä tehdään, suuremmin kiinnosta.

Perusteluna holtittoman epämääräisnussimisen harjoittamiselle on nimenomaan se, että täytyy kerätä kokemuksia että tietää mistä tykkää. No minäpä valistan sen verran, että parin kumppanin jälkeen luulis viimeistään olevan selvä juttu että seksi on kivaa ja sitä tekee mieli.

Periaate ja järkeily on osapuilleen sama kuin ylensyöjällä: kävelin portaat ylös joten voin vetää pari pussia sipsejä ja kyllähän tuo limpparikin maistuu. Ajattelin myös huomenna käydä lenkillä joten vähintään yksi lenkki on vielä syötävä (ja se huominenhan on ja pysyy huomisessa). Väärinkäytetään omaa kehoa ja uskotellaan, että linja, joka koostuu tarkoitushakuisesta häviämisestä, ei oikeasti olekaan sitä.

Kokemuksia ei siis varsinaisesti keräillä, vaan toistetaan samaa kokemusta kerran toisensa jälkeen siinä muita ihmisiä runkkuleluina käyttäen. Päässä tuskin liikkuu mitään muuta kuin se, milloin pääsee seuraavan kerran vetämään pään täyteen ja jonkun edes suurin piirtein vetävän pissavehkeitä räpläämään.

Nämä yhden asian sankarit - joiden vaikutin on selvästi, häpeilemättömästi ja lyhytnäköisesti kaikkien halujen välitön tyydytys ja kaiken toiminnan perusteena "eläimiähän me vaan ollaan" - ovat luonteensa puolesta vastenmielisiä osapuilleen kaikille ihmisille, joilla on kykyä ja halua nähdä aavistus pidemmällekin ja oikeastikin hankkia elämälleen sisältöä. 15 minuutin verran kiinnostava itse häviää aina oikeasti kiinnostavalle itselle, eikä se palvele kenenkään etua jos sen voi unohtaa vain vartiksi jonkun satunnaisen kanssa.

Motiiviensa tasolla "kokemusten keräilijät" eivät eroa mitenkään realdoll-runkkareista.

Voi olla, että ajan kuluessa havahdutaan siihenkin, että väite "ei se käytössä kulu" ei ihan pidä paikkaansa ja sitä vois oikeasti ajatella jotain muutakin kuin genitaaleja. Montako ihmistä kiinnostaa itsensä kyyniseksi nussinut raunio, jolla ei ole ollut elämässään muuta sisältöä kuin satunnaisseksi ja kyky teeskennellä kolme varttia kiinnostunutta muustakin kuin omasta tyydytyksestään?

Minä vastaan puolestanne: ei ketään. Ihmisiä kiinnostavat sellaiset ihmiset, jotka oikeasti ovat tehneet elämällään jotain; joko saavuttaneet menestystä tai hankkineet kokemuksia, osaamista ja tietoa muiltakin aloilta kuin seksistä (let's face it: satunnaisseksistä ei edes opi mitään; sekin on parisuhteen heiniä). Koska näitä ihmisiä on varsin vähän, on viime aikoina yleiseksi muuttunut dogmi "menneisyyteni ei kuulu muille" - ja koska takanapäin ei ole mitään mistä voisi olla ylpeä, pidetään sitten naama kiinni ja toivotaan, että se toinen osaisi tehdä itsestä sellaisen ihmisen josta pitää ja jolla joskus olisi sellaistakin kerrottavaa mistä voisi olla ylpeä.

Sanoin myös, että satunnaisnussiminen on tarkoitushakuista häviämistä. Tällä tarkoitan sitä, että ihminen on sellainen biologinen olento, jonka kannattaa (ja jonka vietit kehottavat) perustamaan perheen, saamaan jälkeläisiä ja avittaa näitä sitten korkeammalle evolutiivisessa asteikossa kuin vanhempansa. Satunnaisnussiminen ei siis ole luonnollista; sen normaali seuraus olisi älytön määrä lapsia joita kukaan ei kasvattaisi ja joista kukaan ei huolehtisi. Edes puskissa asuvat apinat eivät harrasta satunnaista nussimista joka suuntaan vaikka ovat kaikilla mittapuilla primitiivisempiä kuin me. Minkä tason alkueläin kokemustenkeräilijä kuvittelee olevansa? Kani?

Koska seksi on luonnostaan parisuhteen osa, monta seksikumppania vain kielii siitä, että biologisesti ajatellen on ollut monta epäonnistunutta parisuhdetta. Lähtökohtaisesti siis sellaisen paneminen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua perhettä, on itse tarkoituksella valittua epäonnistumista. Helmiä sioille.

Aikanaan kun kokemustenkeräilijä haluaa vakiintua (eli viimein kypsyy jatkuvaan epäonnistumisten keräilyyn), häntä varmaan lämmittää se, että löytää kumppanikseen todennäköisimmin kaltaisensa ja pääsee jälleen yhdeksi yhdentekeväksi nimeksi listaan.

Tämän sairaan käyttäytymismallin kehittäjää olisi pitänyt ampua toistuvasti päähän.

7 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Juu, olen miettinyt samansuuntaisia. Eläimiä ollaan, mutta useimmiten se tunnutaan jotenkin nostettavan tietoisuutemme ja älymme ulkopuolelle. Se taas on jotenkin vajaa kuva olennosta nimeltä ihminen. Tai ehkä tapa vain kuvaa meitä eläiminä. Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä että mukautuminen on se suurin määrittävä tekijä, ei ole memeettistä ristiriitaa, sellainen yhteisö joka sallii kuvaamasi ympäriinsä nussimisen, tuottaa juuri sitä. Syistä välittämättä. Saman toiminnan voi perustella monella eri syyllä, punainen lanka niissä perusteluissa kuitenkin näyttäisi olevan yksi: Se on addiktio.

Anonyymi kirjoitti...

No ohhoh! Ymmärrän kyllä että blogin nimi on syvemmältä, mutta näin syvältä ollaan harvoin ammennettu. Satunnaisnussinta on parhaimmillaan ja yleensä hauskaa ja molemmille antoisaa puuhaa. Joskus sattuu huono kyyti ja joskus mahtava. Artikkelissa ikäänkuin välittyy ilman pillua jääneen emo-pojan säälittävä tilitys asiasta, josta ei oikein ole kunnollista kuvaa. Kyllä se maailma siitä selkeytyy kun kertyy elinvuosia lisää.

Tuplis kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tuplis kirjoitti...

Kappas, oman kommentin sanoja ei voi asetella uudestaan poistamatta vanhaa ja näkysälle tulee komea sensuuri-ilmoke. No, poistamani kommentti on tosiaan omani ja tapaan julkaista myös anonyymin kaltaiset siilipuolustusreaktiot.

Kommentin sisällössä kehotin anonyymiä opettelemaan ymmärtämään lukemaansa - kaikesta päätellen siinä on kovasti petrattavaa.

IDA kirjoitti...

Kovaa tekstiä ja varmaan tottakin.

Kamin kanssa samaa mieltä, että tuo käytös on ainakin osittain yhteisön tuotosta. Nyt voisi kyynisesti miettiä, ketkä yhteisössä hyötyvät siitä, että jotkut käyttäytyvät noin itsetuhoisesti?

Siis itsetuhoisesti nimenomaan tuossa mielessä mitä kuvailit. Ja mikä minusta vaikuttaa ihan todelliselta.

Dr. Doctor kirjoitti...

Tästä on olemassa kirjakin;


A.F.Th. van der Heijden: Päivän mittainen elämä
(Het leven uit een dag, 1988).

Kirjan mukaan meidän maailmamme on toistojen helvetti. Kirjassa kuvatun maailman sielujen syöveri....jossa ainutkertainen kokemus on mahdoton.

Ja vain ainutkertainen kokemus on todellinen...

Arvostelu;
http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90elama.htm

Anonyymi kirjoitti...

"Satunnaisnussiminen ei siis ole luonnollista; sen normaali seuraus olisi älytön määrä lapsia joita kukaan ei kasvattaisi ja joista kukaan ei huolehtisi."

Näinhän meillä tilanne valitettavasti onkin. Huostaanotettujen lasten määrä sen kuin kasvaa kasvamistaan, ja varmasti huostaanotetut ovat vain jäävuoren huippu. Tuon toisena kirjoittaneen anonyymin kaltaisia puska-apinaa pahempia olentoja on jo hälyttävän paljon ja lisää tulee noista vanhempiensa vaille todellista hoivaa jättämistä lapsista kiihtyvällä tahdilla.