Pages

Glossokratiasta

Glossokratia tarkoittaa sitä, että hallitsevassa asemassa ovat ihmiset, jotka määrittelevät millä sanoilla mistäkin asioista saa puhua ja mitkä kulloinkin ovat minkäkin sanan merkitykset. Glossokraatin on sinänsä helppo pitää asemansa sen saavutettuaan: vastapuoli ei saa sanoa mitään, koska jos sanookin, glossokraatti voi saman tien päättää, että vastapuoli käyttää vääriä sanoja ja on täten pahojen puolella. Glossokratia on mielikuvavaltaa: tunnepitoista hyvä/paha-akselin manipulointia ja kivojen tarinoiden kertomista.

Glossokratia pelaa propagandalla ja medialla. Se pyrkii relativisoimaan sanojen merkitystä. Se on esimerkiksi lukemattomien elokuvien kautta opettanut - erityisesti nuorisolle - että hullu voi tarkoitta myös positiivista asiaa, esimerkiksi poikkeuksellista rohkeutta vaaran edessä et al. Tätä nykyä sitten suurin osa mainostaakin olevansa hullu - jos et mainosta, olet tylsä. TJEU nettikäyntikortit, treffi-ilmot ja muut vastaavat. Sanan merkitys on käännetty päälaelleen: mielisairaasta merkitys on muutettu kiinnostavaksi ja rohkeaksi.

Tällä tavoin glossokraatti sotkee tarkoituksella sanojen merkityksiä voidakseen sitten itse päättää, mikä sanan mistäkin 200:sta merkityksestä milloinkin pätee. Glossokratia on hyvin läheisessä yhteydessä moraalirelativismiin, joka pyrkii ensisijaisesti harmaannuttamaan hyviksi ja pahoiksi koettujen asioiden eroa toisistaan. Merkitykselliseksi tulee se, miten sanoo, sen sijaan, mitä sanoo. Ja jos asiasisältö sisältää glossokraatin mielestä jotain mitä hän ei allekirjoita, on se myös sanottu väärin. Pilkkua viilaamalla ja sanoihin takertumalla saa huomion helposti pois olennaisesta ja niiden kanssa saivartelu saa myös kuulijat tuntemaan olonsa vaivautuneiksi keskustelun jatkumisen takia. Niinpä keskustelu haudataan ja itse asia jää kokonaan käsittelemättä.

Moraalirelativistit, glossokraatit ja suvaitsevaiset ovat usein sitä mieltä, että asioissa on aina kaksi puolta. Tai siis, se on heidän virallinen mantransa, jota he toistavat merkityksttömissä asioissa. Sen sijaan he ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että esimerkiksi rasismi on paha asia eikä kunnon ihmisen sovi edes puhua rasistin kanssa. Tässäkin tapauksessa rasismin määrittelevät itse sen vastustajiksi itseään tituleeraavat ihmiset ja aktiivisesti kehottavat syrjimään ja sortamaan määrittelemiään ihmisiä riippumatta siitä, onko sanoilla, joita he vastustamistaan ihmisistä käyttävät, mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, mistä heitä syytetään. Tällä ei enää ole väliä, sillä Oikeamielisten tuomio on jo tullut ja vastapuolta ei tarv- hups, ei saa kuunnella.

Minä puhun mieluummin suomea kuin muthei-kieltä. Minä sanon asioita siitäkin huolimatta, että saan siitä niskaani sosiaalisen stigman. Minä puhun niistä niiden nimillä ja tuon niitä esille saadakseni ihmiset kiinnostumaan ja välittämään. Jos luovutan ja alistun, voi mikä tahansa tarkoittaa mitä tahansa ja on ihan sama sanooko kukaan enää mitään.

Olen ehkä persona non grata, mutta mieluummin se kuin osa siitä kuuluisasta perheestä, jolla on sarvikuono olohuoneessa.

2 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Jaha. Näin se meikäläisenkin yleissivistys vaan karttuu. Hyvä kirjoitus.

lot kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, kiitokset. Sen verran kommentoisin, että asioilla on usein tosiaan kaksi puolta tai itse asiassa huomattavan suuri määrä erilaisia puolia. Niiden havaitseminen ei ole huono asia, mutta pitäisi olla jonkinlaiset perusteet näiden puolien arvottamiseen ja paremmuusjärjestykseen laittoon. Kaikki asiat kun eivät käy yksiin kaikkien muiden kanssa.