Pages

Kuolemanrangaistus

Ihmiset paitsi voivat myös tekevät toisilleen hirveitä asioita. Näistä seuraa niin fyysistä kuin henkistäkin traumaa ja yksilön oikeustaju järkkyy. Mitä useampi ihminen saa tietää väärinkäytöksestä, sitä useamman yksilön oikeustaju järkkyy. Traumasta tulee kollektiivinen.

Oikeustaju on kuitenkin sen suhteen kiva asia, että sen myös voi parantaa antamalla yhteisten sääntöjen rikkojalle rangaistus. Yksilön nostettua itsensä toisen yksilön arvon yli ja rikkoessa tätä tasa-arvo on järkkynyt, ja tasapaino palautetaan yhteisön voimakeinoin. Rikkoja häpeää tekoaan ja sen seurauksia ja todennäköisesti palaa ruotuun eikä toista tekoaan.

On olemassa kuitenkin siinä määrin häiriintyneitä yksilöitä, että heihin yhteisön toimeenpanema rangaistus ei tehoa. Nämä yksilöt ovat antisosiaalisia eivätkä kykene tulemaan toimeen yhteiskunnassa sen säännöstön mukaisesti. On myös olemassa siinä määrin häiriintyneitä tekoja, että mikään yhteisön toimeenpanema rangaistus, joka jättää avoimeksi potentiaalin uusia rikos, ei tyydytä kollektiivista oikeustajua.

Molemmissa tapauksissa ratkaisu on yksinkertainen: yhteisö tuomitsee rikollisen kuolemaan. Rikollinen jättää takuuvarmasti tekonsa uusimatta ja yhteisö voi huokaista helpotuksensa siitä, että on paitsi selvinnyt moisesta, voi myös olla varma siitä, että on rikolliselta turvassa.

Miksi siis kuolemanrangaistuksesta on luovuttu? Sehän näyttää olevan täysin terve ja järkevä osa mitä tahansa toimivaa yhteisöä. Syy tähän on se, että nykyisin on tärkeämpää Ymmärtää. Sen sijaan, että rikollista rangaistaisiin, häntä Ymmärretään. Rikollisen eteen tehdään kaikki voitava, että tämän rangaistus toteutettaisiin mahdollisimman monen lieventävän asianhaaran vallitessa, mieluiten ei juuri ollenkaan, sillä rikollisella voi hyvin olla ankea menneisyys, joka on pakottanut tämän tekemään pahaa.

Arvon ymmärtäjät, te menette tässä yhden rikollisen ymmärtämisessä ja puolustelussa liiaksi relativismin puolelle. Kohtelette rikkojaa kuin uhria ja jätätte todennäköisesti oikean uhrin paitsi yksin myös huomiotta. Uhri jää yksin, byrokratiakoneisto hyörii rikkojan ympärillä ja tekee kaikkensa Ymmärtääkseen ja poistaakseen tältä vastuun teoistaan.

Tämä ei paranna yhteisön kollektiivista traumaa, vaan syventää sitä. Puhumattakaan varsinaisesta uhrista (uhreista).

Syöpä on poistettava, jotta ihminen voi elää. Jokainen törkeästi kansan oikeustajua vastaan hyökkäävä teko yhteisön nimissä luo syövälle etäpesäkkeen, joka syö yhteisön voimia ja luottamusta itseensä. Kun syövän annetaan kasvaa tarpeeksi, se tappaa isäntänsä.

Ps. Mikko Ellilän blogin tutkintapyyntöä ajatellen luultavasti seuraavaksi tutkittavana olen minä - lietsonhan ilmiselvästi väkivaltaa ja ymmärtämättömyyttä ihmisryhmää (rikollisia) kohtaan.

1 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Oho, onpa Tuplis ollut tuottelias! :)