Pages

Ihastumisesta ja itsensä hallitsemisesta

Kun ihminen ihastuu ja alkaa toimia sen mukaan, ihminen kiipeää perse edellä puuhun ja ihmettelee hetken päästä, että mitenkäs sitä tähän päädyttiin. Ihastuessa ihmisellä päässä ei paljon muuta pyöri kuin Se Toinen Ihminen, hyvässä ja pahassa. Täten etenkään jos yhdessä ei olla alusta asti paitana ja perseenä, ehtii ihminen kyhätä päässään toisesta kuvan, joka vastaa villeimpiäkin odotuksia ja siihen sitten ihastutaan vielä hurjasti enemmän - näyttäähän tämä kuva vieläpä aivan ihastuksen kohteelta.

Samalla tulee helposti unohdettua, että se kuva ei vastaa sitä ihmistä. Ihminen ei voi vain päättää, millainen toinen ihminen on, ja ruveta änkeämään toista muodostamaansa muottiin, koska hänen mielestään tietyn näköisen ja oloisen ihmisen tulee olla sellainen kuin hän on päättänyt. Tuloksena on melkoinen shokki alkavan suhteen molemmille osapuolille, joista toinen ei sittenkään ole sitä kuin on kuviteltu ja toinen puolestaan tuntuu kunnioittavan enemmän muodostamaansa kuvaa itsestä kuin sitä oikeaa ihmistä ja yrittää väkisin tätä muuttaa. Kaikkein parhaassa tapauksessa parisuhteen molemmat osapuolet ovat tätä mieltä, eroavat, ja ihmettelevät seuraavan viikon, että mitä ylipäätään näkivät siinä toisessa kusipäässä.Kyseessä on siis kommunikaatiokatkos.

Toisiaan tuntemattomat ihmiset ottavat aikansa opetellessaan tuntemaan toisensa ja kommunikointitapansa. Tällä tavoin tunnustellessa selkiää myös pikkuhiljaa se, millainen ihminen kumppaniehdokas ihmisiään on. Kun asioista on otettu selvää ja huomattu, että se toinen on oikeasti hieno ja ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa todella viihtyisi suhteessa asti, kannattaa ryhtyä suhteeseen. Vasta silloin kannattaa antaa itselleen lupa ihastua.Biologiamme ei tietenkään tue tämänkaltaista parinmuodostusta, minkä takia ihastumista vastaan taisteleminen on ylen paskamaista puuhaa. Moni kyseenalaistaa sen luonnonvastaisena toimintana ja suitsuttaa Todellisen Ihmisluonnon puolesta. Kyseenalaistaminen on kuitenkin typerää seuraavasta syystä:

Sivilisaatio on kehittynyt ja kehittänyt ihmistä sen verran, että meitä eivät enää hallitse ympäristöstä kimpoilevat impulssit. Tämän ansiosta saatamme kyetä keskustelemaan kusipään kanssa sen sijaan, että tappaisimme tämän ja näin edelleen. Ihminen, joka kykenee katsomaan pidemmälle kuin kulloisenkin halunsa nopeimpaan mahdolliseen toteutumiseen, pärjää maailmassa paremmin, koska kykenee tarkastelemaan syy-seuraussuhteita huomattavasti objektiivisemmin.

Täten sanon seuraavaa - jos kohta en sen perikuva olekaan:

Itsehillintä on hyve.

1 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Toivottavasti edes joskus käy niin, että se toinen ihminen osoittautuukin vielä paremmaksi, kuin se kuva johon ensin ihastui... :)