Pages

Säteilevää ylemmyydentuntoa

"Minä olen suvaitsevaisempi kuin sinä, koska minulla on kaverina neekeri ja sinulla ei!"

Tässä ihan ensin tulee mieleen, että miten paljon ihmiseltä vaatii suvaita kaveriaan? Minun nähdäkseni ei juurikaan. Sen sijaan tapa, jolla minä suvaitsemisen ymmärrän, on se, että suvaitsee ihmisiä siitäkin huolimatta, että ne eivät ole kavereita ja saattavat olla vaikkapa alleviivatun tyhmiä, kuten ylläolevassa lainauksessa.

Ylläoleva lainaus on lausunto, joka kertoo, että värillä on väliä. Se kertoo, että on parempi ihminen, jos haalii kavereikseen erivärisiä ihmisiä. Implisiittisesti se myös sanoo, että koska ihminen on parempi suvaitessaan kaveripiirissään erivärisiä ihmisiä, looginen johtopäätös tästä on, että erivärisissä ihmisissä on enemmän suvaittavaa eli ovat jotenkin huonompia kuin värillisrajoitteiset ihmiset.

Tekisi mieleni ruveta läimimään r-kortilla näitä mukasuvaitsevaisia.

Valistakaa tyhmää

Kun kerran jos toisenkin mm. Jyväskylän yliopiston monikulttuurinen ohjausklinikka on todennut, että kaikki negatiiviset asenteet johtuvat ennakkoluuloista riippumatta faktoista, ja nämä voidaan korvata Oikealla Tiedolla, niin mistä johtuu, että sitä Oikeaa Tietoa ei ole mistään saatavilla?

Kaikki, mitä yksikään monikulturismin puolestapuhuja on minulle kertonut, on ollut viime kädessä "ei minun kannata alentua puhumaan kanssasi, koska olet rasisti". Itse sitten jään tästä oikeudenmukaisesta tuomiosta lämpimästi kiittelemään - ja ihmettelemään, kun en ole keskustelijoista se, joka vaatii ihmisryhmille erioikeuksia.

Mitä se Oikea Tieto on ja millä tavoin se muuttaa kaikin puolin (kaikkialla missä sitä on harjoitettu) raa'asti epäonnistuneen mamu- ja pakolaispolitiikan suunnan sillä tavoin, että rikollisuus- ja työttömyystilastojamme rikastuttavat maahanmuuttajat alkaisivat elää ihmisten lailla?

Mikä on se Viisasten kivi, joka suomalaisella monikulttuuri-intelligentsialla on, jota kukaan muu ei ole löytänyt eikä oikein soveltanut ja miksi siitä ei voi asiasta kiinnostunutta kansalaista valistaa?

Ainoa syy, jonka onnistun keksimään, on se, että mitään viisasten kiveä ei ole, ja että helvettiä kohti tätäkin yhteiskuntaa ollaan kaikin voimin ajamassa. Samoilla hyvillä aikomuksilla, jotka ovat saman saaneet ennenkin aikaan: lupauksella utopiasta ilman keinoja lähestyä sitä.

Tuplis - luonnonsuojelija

Luonto ja sen suojelu ovat minulle lähellä sydäntä. Uskon kestävään kehitykseen ja ekosysteemien varjeluun. Olen myös tietoinen siitä, että ekosysteemejä voidaan tuhota vääränlaisella monimuotoisuuden lisäämisellä: esimerkiksi kamelit ovat vieneet elinalueet Australiassa valtaosalta alkuperäistä faunaa ja lisääntyvät hallitsemattomasti, kun niillä ei siellä ole luontaisia vihollisia ja elinolosuhteet ovat helpommat.

Tuloksena on se, että kameleita on liikaa ja alkuperäinen fauna tuhoutuu. Luonnon paikallinen "rikastaminen" faktisesti köyhdytti globaalia lajidiversiteettiä, loi käsittämättömän läjän ongelmia joita voi olla liian myöhäistä ratkaista vaikka tappaisi joka ainoan kamelin alueelta. Korjaamiskelvoton vahinko on jo tapahtunut.

Jos jollain alueellisella populaatiolla ilmenee liikakansoitusta, sitä tulee harventaa, jotta ekosysteemi kestäisi. Tai jos vaikka ei harventaisikaan, olisi voimakkaasti syytä ainakin olla rohkaisematta jatkamaan sitä liikakansoitusta viemällä eläimiä pois luontaisilta asuinsijoiltaan valtaamaan toisten eläinten kansoittamia alueita.

Nokkelimmat varmaan tajuavat senkin, minkä takia tämäkin on painava argumentti monikulturismia vastaan. ;)

Pari sanaa zimbabwelaiselle

Lainaan Kullervoa, joka kommentoi zimbabwelaissyntyisen Percy Mashairen kirjoitusta mollin Monitori-lehteen:

Percy M. kirjoittaa myös, että jos Suomi haluaa olla vakavasti otettava ja toimiva monikulttuurinen yhteiskunta, maahanmuutosta pitää aktiivisesti keskustella sekä suunnitella tällaista yhteiskuntaa. Hänen mielestään näin voidaan oppia ja välttää virheitä, joita muut maat ovat tehneet. Suomella on tässä se etu, että maahanmuuttajien määrä on vielä pieni muihin EU-maihin verrattuna.

Minäpä tässä vähän selitän:
Kulttuuri on yhteiskunta.
Monta kulttuuria on monta yhteiskuntaa.
Yhteiskunnassa voidaan toimia vain yhden sääntökokonaisuuden puitteissa, mikä tekee yhteiskunnasta jo lähtökohtaisestikin monokulttuurisen.

Ainoa tapa toteuttaa minkäänlaista "monikulturismia" ovat alakulttuureina tunnetut emäkulttuurinsa johdokset, jotka eivät voisi olla olemassa ilman emäkulttuuriaan eivätkä riko sen sääntöjä (joskin lisärajoituksia esimerkiksi tyylin puolesta alakulttuurit tapaavat tarjota).

Täten, Percy-hyvä, ilmauksesi "monikulttuurinen yhteiskunta" on oksymoroni.

Toinen, hyvin olennainen huomio, jonka Percy teki, on se, että Suomessa maahanmuuttajien määrä on pieni muihin EU-maihin verrattuna. Tästä syystä maahanmuuttajien maahantuonnista ja integraatiopakon puutteesta suoraan seuraavat ongelmat ovat täällä vielä muihin EU-maihin verrattuna (muttei esimerkiksi Japaniin verrattuna) varsin pieniä.

Ihmettelen myös, että jos kerran viihdyt täällä Suomessa niin hyvin, että et halua täältä pois, minkä takia sinulla on kuitenkin niin tavaton hinku muuttaa sitä?

Vasemmistolaisuudesta

Vasemmistolaisuus on virheellinen tapa ajatella ja toimia. Se pyrkii tuhoamaan tarjoamatta mitään tilalle. Sen perimmäinen järkeily on yksinkertainen: kaikkien elämän pitäisi olla parempaa, kenenkään ei pitäisi sotia eikä ketään kohtaan tulisi tehdä vääryyttä. Tämän luullakseni jokseenkin kaikki maailman ihmiset allekirjoittavat.

Tämä "filosofia" kaatuu siihen, että se ei tarjoa mitään keinoa jolla tavoitetta lähestyä. Sen sijaan se pyrkii tuhoamaan ja turmelemaan kaikki siittämänsä kulttuurin käsitykset siitä, mikä on oikeaa ja hyvää, vain osoittaakseen moraalisen ylemmyytensä ja pesäeronsa "aiempaan rappioon".

Jos oikeistolainen sanoo, että kulttuuri, jossa homot tapetaan, raiskatut kivitetään hengiltä, "kunnia"murhataan perheenjäseniä, harjoitetaan uskonnon nimissä terrorismia, riistetään naisilta käytännössä kaikki ihmisoikeudet ja tunnustetaan avoimesti ainoaksi oikeaksi kaikkien muiden alistamista tai tappamista julistavaa (käskevää) uskontoa, on perseestä eikä kuulu tänne, alkaa pikkuhiljaa herätä vasemmistolaisessakin moraalinen närkästys.

Hämmentävää, käsittämätöntä ja perverssiä on se, että vasemmistolaisen närkästys herää oikeistolaista kohtaan. Vasemmistolaisen mielestä oikeistolaisen oikeustaju ja kyky erottaa oikea väärästä on ylimielistä eikä ota kaikkia tosiasioita huomioon. Viime kädessä kaikki kritiikki, mitä vasemmistolainen voi tällöin oikeistolaiseen kohdistaa, tähtää yksinomaan hyviksi ja oikeiksi miellettyjen asioiden osoittamiseen negatiivisemmiksi kuin mitä ne ovat ja pahojen ja haitallisten asioiden värittämiseksi positiivisemmaksi kuin ne ovat.

Vasemmistolaisen mielestä vähempiosaisia pitää auttaa. Oikeistolaisen silmissä ensisijainen velvollisuus varmistaa ihmisten hyvinvointi on ihmisellä itsellään. Jos yhteiskunnasta on syrjäydytty eikä siinä kyetä pärjäämään, on jotain tehty helvetin väärin. Harvempi oikeistolainenkaan on sitä mieltä, että vähempiosaisten pitäisi kuolla pois - sen sijaan he ovat sitä mieltä, että vähempiosaisista huolehtimisen tulisi olla jollakin tavoin vastikkeellista ja edellyttävän pyrkimystä siihen, että he lakkaavat olemasta vähempiosaisia ja nettokustannus yhteiskunnalle. Vasemmistolaisen mielestä tämä on väärä ja paha mielipide, koska se antaa ymmärtää, että vähempiosainen on huonompi ihminen vain koska ei pärjää. Siksi oikeistolainen on vasemmistolaisen mielestä paha.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Siinä, että oikeistolainen sanoo, että vähempiosaisen pitäisi tehdä jotain siirtyäkseen yhteiskunnan nettomaksajien joukkoon yhteisten rahojen kuluttamisen sijaan, ei ole lausunto vähempiosaisen ihmisarvosta. Se ei pidä sisällään väitettä siitä, etteikö tämä olisi kykenevä rakastamaan ja lahjakas jollain tavoin. Se on julki lausuttu tosiasia: jos ihminen ei pysty elättämään itseään, muiden täytyy elättää hänet. Se, että muiden täytyy elättää terve ihminen, ei ole yhteiskunnallisesti kestävää. Kyseessä on sen tosiasian myöntäminen, että asiantilan on muututtava.

Jos vasemmistolaisen mielestä terveellä aikuisella ihmisellä tulisi olla oikeus elää toisten kustannuksella, on vasemmistolainen tekopyhä edellyttäessään toisten maksavan tämän yksilönrikkomisen ja pitävän siitä.

Yksilönrikkominen voidaan määritellä toiminnaksi, joka tuhoaa yhteiskunnan muodostuessaan säännöksi. Yksinkertaistaen: jos kaikki rupeavat sossun eläteiksi, kaikki kuolevat. Se on yksilön oikeuksien ja edun asettamista yhteiskuntaa eli useampia yksilöitä ja heidän oikeuksiaan ja etuja vastaan.

Toiminta, joka on yhteiskunnallisesti kestämätöntä, on väärin. Oikean ja väärän erottaminen toisistaan ei ole järin vaikeaa. Väite "et sä voi sanoa noin" on siksi kestämätön, että sitä ei voi puolustaa.

Yhden terroristi on toisen vapaustaistelija, sanoo vasemmistolainen. Oikeistolainen sanoo: paitsi jos terroristi ei taistele vapauden puolesta. Terroristi myös kohdistaa hyökkäyksensä nimenomaan siviiliväestöä kohtaan ja pyrkii saavuttamaan tavoitteensa pelon (terror) avulla. Vapaus- tai kahlitsemistaistelija on kapinallinen, ei terroristi.

Toinen pyrkii sumentamaan hyvän ja pahan määritelmää voidakseen sanoa kaikkeen "mitä sitten?" Toinen pyrkii selkeyttämään hyvän ja pahan määritelmää saadakseen jotain konkreettista aikaan.

Oikeasta ja väärästä

On ihmisiä, jotka sanovat, että on olemassa oikea ja väärä tapa toimia toisten kanssa, ja on ihmisiä, joiden mielestä vääriä tapoja ei ole. Ensinmainittu ihmisryhmä on oikeassa. Periaate tunnetaan kultaisen säännön nimellä: kohtele toisia kuten haluat itseäsi kohdeltavan.

Ne ihmiset, joiden mielestä vääriä tapoja ei ole, ovat menneet yksilön oikeuksien puolustamisessa niin pitkälle, että ovat unohtaneet yksilön olevan teoistaan vastuullinen. Ihminen voi toimia toisia kohtaan oikein tai väärin.

Ihminen, joka toimii väärin, yleensä ottaen tietää, että toimii väärin. Koska kukaan ei halua olla paha tai mieltää tekevänsä pahaa - itsensä kanssa on oltava väleissä - täytyy rakennella tekosyiden vyyhti, joka todistaa, että se, mitä tehdään, ei olekaan pahaa. Tai jos onkin, siihen on ajauduttu ilman omaa syytä. Eli pahaa ei olekaan tapahtunut, tai jos onkin, se ei ole ainakaan oma syy.

Viime kädessä kaikki tällaiset moraalirelativismiksi kutsumani tekosyyt tähtäävät yhteen asiaan: syyllisyyden poistamiseen syyllisen niskasta. Vastuun ottamiseen pois yksilöltä teosta, jonka hän on itse katsonut asiakseen tehdä.

Ihminen, joka väittää, ettei väärintekijää voi tuomita, asettaa itsensä jalustalle, arvostelun yläpuolelle. Sanoessaan, että mistään ei voi sanoa mitään, hän implikoi tietävänsä ainakin tämän yhden asian paremmin kuin muut ja olevansa täten heitä parempi ihminen. Se tuo moraalista tyydytystä.

Tämä voisi olla suhteellisen kiva asia, jos kenenkään ei tarvitsisi olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Yhteiskunta kuitenkin rakentuu sen ajatuksen varaan, että yhdessä ihmiset pystyvät enempään kuin yksilöt erikseen. Koska yhteisö pysyy sellaisena vain, jos sillä on sääntöjä, jotka tukevat yhteisymmärrystä ja luottamusta sen toisiin jäseniin, on tästä seurannut pakko määritellä ero oikean ja väärän välille.

Oikein toimiminen tarkoittaa sitä, että kohtelee toisia kuten tahtoo itseään kohdeltavan. Väärin toimiminen tarkoittaa sitä, että kohtelee toisia tavalla, jolla ei halua itseään kohdeltavan.

Täten niin kauan kuin halutaan elää yhdessä toisten ihmisten kanssa, relativisti on ja pysyy väärässä.

Ihastumisesta ja itsensä hallitsemisesta

Kun ihminen ihastuu ja alkaa toimia sen mukaan, ihminen kiipeää perse edellä puuhun ja ihmettelee hetken päästä, että mitenkäs sitä tähän päädyttiin. Ihastuessa ihmisellä päässä ei paljon muuta pyöri kuin Se Toinen Ihminen, hyvässä ja pahassa. Täten etenkään jos yhdessä ei olla alusta asti paitana ja perseenä, ehtii ihminen kyhätä päässään toisesta kuvan, joka vastaa villeimpiäkin odotuksia ja siihen sitten ihastutaan vielä hurjasti enemmän - näyttäähän tämä kuva vieläpä aivan ihastuksen kohteelta.

Samalla tulee helposti unohdettua, että se kuva ei vastaa sitä ihmistä. Ihminen ei voi vain päättää, millainen toinen ihminen on, ja ruveta änkeämään toista muodostamaansa muottiin, koska hänen mielestään tietyn näköisen ja oloisen ihmisen tulee olla sellainen kuin hän on päättänyt. Tuloksena on melkoinen shokki alkavan suhteen molemmille osapuolille, joista toinen ei sittenkään ole sitä kuin on kuviteltu ja toinen puolestaan tuntuu kunnioittavan enemmän muodostamaansa kuvaa itsestä kuin sitä oikeaa ihmistä ja yrittää väkisin tätä muuttaa. Kaikkein parhaassa tapauksessa parisuhteen molemmat osapuolet ovat tätä mieltä, eroavat, ja ihmettelevät seuraavan viikon, että mitä ylipäätään näkivät siinä toisessa kusipäässä.Kyseessä on siis kommunikaatiokatkos.

Toisiaan tuntemattomat ihmiset ottavat aikansa opetellessaan tuntemaan toisensa ja kommunikointitapansa. Tällä tavoin tunnustellessa selkiää myös pikkuhiljaa se, millainen ihminen kumppaniehdokas ihmisiään on. Kun asioista on otettu selvää ja huomattu, että se toinen on oikeasti hieno ja ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa todella viihtyisi suhteessa asti, kannattaa ryhtyä suhteeseen. Vasta silloin kannattaa antaa itselleen lupa ihastua.Biologiamme ei tietenkään tue tämänkaltaista parinmuodostusta, minkä takia ihastumista vastaan taisteleminen on ylen paskamaista puuhaa. Moni kyseenalaistaa sen luonnonvastaisena toimintana ja suitsuttaa Todellisen Ihmisluonnon puolesta. Kyseenalaistaminen on kuitenkin typerää seuraavasta syystä:

Sivilisaatio on kehittynyt ja kehittänyt ihmistä sen verran, että meitä eivät enää hallitse ympäristöstä kimpoilevat impulssit. Tämän ansiosta saatamme kyetä keskustelemaan kusipään kanssa sen sijaan, että tappaisimme tämän ja näin edelleen. Ihminen, joka kykenee katsomaan pidemmälle kuin kulloisenkin halunsa nopeimpaan mahdolliseen toteutumiseen, pärjää maailmassa paremmin, koska kykenee tarkastelemaan syy-seuraussuhteita huomattavasti objektiivisemmin.

Täten sanon seuraavaa - jos kohta en sen perikuva olekaan:

Itsehillintä on hyve.

Julistus

Kaikki kansanryhmät pitää hävittää.

Tämä tarkoittaa seuraavaa:Tulee olla vain kansa, ja kansalla yhtäläiset oikeudet, ilman julkisen auktoriteetin tukemia erivapauksia sukupuolen, uskonnon, poliittisen näkemyksen, etniteetin tai ihonvärin takia.

Tällä tavoin - ja vain tällä tavoin - voimme edistää yhteiskuntamme jäsenten luottamusta yhteiskuntaamme. Suomalaisille on tärkeää, että heitä kohdellaan yhteiskunnan suunnalta tasa-arvoisesti. Jos näin ei tehdä, on tilanne kuin vanhan ajan koululuokassa, jossa opettajalla on pari lellikkiä, jotka saavat hyvät numerot ja joiden toimia siedetään ilman mitään omaa ansiota. Epätasa-arvoinen kohtelu synnyttää epäluottamusta ja kaunaa sekä epätasa-arvon synnyttänyttä ja ylläpitävää auktoriteettia ja toisaalta erivapauksia nauttivia kansanryhmiä kohtaan. Viime kädessä kukaan ei voita.

Yhteiskunnassa, jossa sen kaikki jäsenet ovat samalla viivalla, kaikki kansanryhmät on hävitettävä.

Suvaitsevaisuudesta

Minä en tällä kertaa puhu suvaitsemattomuuden ylistystä. Sen sijaan mietin, mitä itse tarkoitan sanoessani olevani ihan oikeasti suvaitsevainen.

Minulle suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että pyrin kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti ja kunnioituksella. Tämä siis riippumatta siitä, onko henkilö missään asioissa samaa mieltä kanssani. Kohtelen siis muita sivistyneesti ja keskustelen mieluusti ihmisten kanssa asioista silloinkin kun he ovat mielestäni perustavanlaatuisesti väärässä - saanpahan syyn punnita näkemyksiäni ja testata, kuulenko uusia perusteluita, joiden pohjalta olisi syytä tarkistaa kantaani.

Tämä siis pätee, niin kauan kuin touhu pysyy sivistyneenä. Sen sijaan siinä vaiheessa, kun ihmisen käsitys keskustelusta on sanojen suuhuni laittaminen, haukkuminen ja persoonani kimppuun hyökkääminen sen sijaan, että sanoisi mitään itse asian kannalta relevanttia, kunnioitukseni hiipuu kovaa kyytiä. Tätä olen valitettavan usein päässyt todistamaan ajatusmaailmani aiheutettua jonkinlaisen oikosulun ihmisen päässä, joka mieltää itsensä suvaitsevaiseksi.

Sikäli kun olen sanan merkityksen oikein ymmärtänyt, ei mielestäni vaadi kummoistakaan suvaitsemista suvaita samoja mielipiteitä kuin itsellä. Suvaitsemista on hyväksyä se, että kaikki eivät ole samaa mieltä.

En ole sitä mieltä, etteivätkö mielestäni väärässä olevat saa ilmaista mielipidettään siitä, miten asioiden tulisi olla. Itse asiassa olen valmis pistämään itseni ja henkeni alttiiksi puolustaessani heidän oikeuttaan olla julkisesti väärässä. Tästä syystä minulla on valtavia hankaluuksia suvaita ihmisiä, jotka yrittävät tappaa joko kommunikaation tai mielestään väärässä olevat ihmiset. Ensinmainitusta käy esimerkiksi Maija Aalto, joka sananvapauden päivänä sitä ylistävässä blogimerkinnässään katsoi asiakseen ruveta sensuroimaan kirjoituksia, joiden sisällöstä ei pitänyt. Jälkimmäisestä puolestaan passelin esimerkin antaa itsemurhapommittaja.

Kommunikaatio, dialogi, ymmärrys ja niiden hedelmät ovat mahdottomia saavuttaa, jos keskustelun osanottajat eivät suostu keskustelemaan keskenään.

Ajatuspoliisi-disclaimer

Siltä varalta, että vähemmistövaltuutettu Puumalainen katsoo asiakseen kiihottua minunkin blogistani, täsmennän hänelle (sikäli kun se ei hänelle ole selvää), että kyseessä ovat subjektiiviset mielipiteeni.

Sikäli kun hän katsoo asiakseen - ei, "velvollisuudekseen" - haastaa muitakin bloggaajia sen perusteella, että heillä on vääriä mielipiteitä tai he esittävät niitä väärällä tavalla, on hän mielestäni täysin perustellusti demokratian vihollinen.

Vähemmistövaltuutettu Puumalainen yrittää kriminalisoida omassa päässään kehittämää ajatusta ja motiivia, ei rikosta. Hän pystyttää olkiukon ja katsoo, voiko kusettaa oikeusjärjestelmäämme tökkimällä pystyttämäänsä ukkoa. Siinä tapauksessa, että hän saa pöyristyttävän kanteensa läpi, saa hän siitä faktisen tukikepin vaatia tuomioita toisille näiden mielipiteistä ja sensuroida sananvapautta.

Tarkoitushakuinen oikeusjärjestelmän väärinkäyttö, joka pyrkii kriminalisoimaan väärät poliittiset ajatukset ja mielipiteet, ei nähdäkseni eroa millään merkityksellisellä tavalla terrorismista. Jos olen oikein ymmärtänyt valtion virkamiehen tehtävä ei ole väärinkäyttää asemaansa kriminalisoidakseen oman poliittisen agendansa edistämiseksi.

Sillä sekunnilla, kun valtiomme viranomainen saa ajatusrikoksen kriminalisoitua, tulee minusta rikollinen. Ja olen siitä vitun ylpeä.

Kuolemanrangaistus

Ihmiset paitsi voivat myös tekevät toisilleen hirveitä asioita. Näistä seuraa niin fyysistä kuin henkistäkin traumaa ja yksilön oikeustaju järkkyy. Mitä useampi ihminen saa tietää väärinkäytöksestä, sitä useamman yksilön oikeustaju järkkyy. Traumasta tulee kollektiivinen.

Oikeustaju on kuitenkin sen suhteen kiva asia, että sen myös voi parantaa antamalla yhteisten sääntöjen rikkojalle rangaistus. Yksilön nostettua itsensä toisen yksilön arvon yli ja rikkoessa tätä tasa-arvo on järkkynyt, ja tasapaino palautetaan yhteisön voimakeinoin. Rikkoja häpeää tekoaan ja sen seurauksia ja todennäköisesti palaa ruotuun eikä toista tekoaan.

On olemassa kuitenkin siinä määrin häiriintyneitä yksilöitä, että heihin yhteisön toimeenpanema rangaistus ei tehoa. Nämä yksilöt ovat antisosiaalisia eivätkä kykene tulemaan toimeen yhteiskunnassa sen säännöstön mukaisesti. On myös olemassa siinä määrin häiriintyneitä tekoja, että mikään yhteisön toimeenpanema rangaistus, joka jättää avoimeksi potentiaalin uusia rikos, ei tyydytä kollektiivista oikeustajua.

Molemmissa tapauksissa ratkaisu on yksinkertainen: yhteisö tuomitsee rikollisen kuolemaan. Rikollinen jättää takuuvarmasti tekonsa uusimatta ja yhteisö voi huokaista helpotuksensa siitä, että on paitsi selvinnyt moisesta, voi myös olla varma siitä, että on rikolliselta turvassa.

Miksi siis kuolemanrangaistuksesta on luovuttu? Sehän näyttää olevan täysin terve ja järkevä osa mitä tahansa toimivaa yhteisöä. Syy tähän on se, että nykyisin on tärkeämpää Ymmärtää. Sen sijaan, että rikollista rangaistaisiin, häntä Ymmärretään. Rikollisen eteen tehdään kaikki voitava, että tämän rangaistus toteutettaisiin mahdollisimman monen lieventävän asianhaaran vallitessa, mieluiten ei juuri ollenkaan, sillä rikollisella voi hyvin olla ankea menneisyys, joka on pakottanut tämän tekemään pahaa.

Arvon ymmärtäjät, te menette tässä yhden rikollisen ymmärtämisessä ja puolustelussa liiaksi relativismin puolelle. Kohtelette rikkojaa kuin uhria ja jätätte todennäköisesti oikean uhrin paitsi yksin myös huomiotta. Uhri jää yksin, byrokratiakoneisto hyörii rikkojan ympärillä ja tekee kaikkensa Ymmärtääkseen ja poistaakseen tältä vastuun teoistaan.

Tämä ei paranna yhteisön kollektiivista traumaa, vaan syventää sitä. Puhumattakaan varsinaisesta uhrista (uhreista).

Syöpä on poistettava, jotta ihminen voi elää. Jokainen törkeästi kansan oikeustajua vastaan hyökkäävä teko yhteisön nimissä luo syövälle etäpesäkkeen, joka syö yhteisön voimia ja luottamusta itseensä. Kun syövän annetaan kasvaa tarpeeksi, se tappaa isäntänsä.

Ps. Mikko Ellilän blogin tutkintapyyntöä ajatellen luultavasti seuraavaksi tutkittavana olen minä - lietsonhan ilmiselvästi väkivaltaa ja ymmärtämättömyyttä ihmisryhmää (rikollisia) kohtaan.

Mielipiteenvapaus

Mikko Ellilän blogista on tehty tutkintapyyntö.

Sanoisin, että suvaitsevaistolla on melkoisia hankaluuksia suvaita ihmisiä, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Syytettyjen penkillä toki on tilaa. Esimerkiksi Suvaitsevaiston voisi tunkea sinne jotakuinkin kokonaisuudessaan, koska syyttävät toimimattoman mamupolitiikan kritisoijia rasisteiksi. Ja kuten tiedämme, harvaa jengiä vastaan niin paljon julkisesti lietsotaan vihaa ja väkivaltaa kuin rasisteja. Paitsi jos sattuu olemaan kommunisti tai muslimi, jolloin saapi tehdä samaa vuodesta toiseen koko valtiotamme vastaan.

"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan." - Olaus Petri

Mullekaikkiheti, lapset

Ensi töikseni sanon, että minulla ei ole lapsia, koska en ole kyennyt löytämään kumppania, jonka kanssa niitä voisin tehdä. Täten näkökulmani voi olla aavistuksen vääristynyt, mutta veikkaan, että ollakseen sitä pahasti, minun täytyisi olla tästä asiasta eri mieltä.

Olen perhekeskeinen ihminen, ja pidän yksilötason ihmisen olennaisimpana tehtävänä antaa geeneilleen jatkopaikka jälkikasvun muodossa. Jotta geenien jatko olisi mahdollisimman hyvä, on itsen ja kumppanin syytä olla mahdollisimman hyviä ihmisiä.

Hyvä ihminen on terveellä tavalla epäitsekäs, ja tämän määrittelen siten, että oma etu ja onni jäävät taka-alalle lapsen edun ja onnen hyväksi. Käytännössä tämä usein tarkoittaa elintapojen siistimistä, tulojen ja menojen kirjaamista ja ylipäätään suurempaa vastuunottoa itsestä ja omasta perheestä.

Koska suurin osa näistä omaa elämää muokkaavista tapahtumista on pitkäjänteisyyttä vaativia, tahtoo mullekaikkiheti-ihminen niistä lipsua. Kun akka/ukko on vittumainen, on oikeus vähän käydä vieraissa tai ottamassa häppää, minkä jälkeen sitten vähän setvitään kotoisia asioita ja unohdetaan ihan pikkuisen, että siellä kotona on lapsia, joille sen kodin pitäisi olla se oikea turvapaikka pahalta maailmalta ja sen konflikteilta. Lapselta jää turvapaikka saamatta ja hän oppii ja sisäistää ne tismalleen väärät tavat ratkoa erimielisyyksiä.

Mullekaikkiheti-ihminen ajatteleen ensisijaisesti itseään, ei lastaan. Tämä on väärä tapa toimia. Siinä vaiheessa, kun muksu on pyöräytetty maailmaan, oikeus toimia itsekkäästi on menetetty. Siinä vaiheessa tehdään töitä sen eteen, että suhde ja perhe toimii, vaikka vastassa olisi mikä. Tämä opettaa sinnikkyyttä ja työnteon merkitystä lapselle. Se myös osoittaa, että myötä- ja vastamäessä tosiaan tarkoittaa myös sitä vastamäkeä.

Jos toinen osapuoli suhteessa on totaalisen kyvytön sisäistämään näitä asioita, hänen ei olisi pitänyt ruveta kakaraa tekemään. Tämä aletaan pikkuhiljaa sisäistämään. Seurauksena on demografinen syntyvyyden lasku. Nykyihmiselle itse on perhettä tärkeämpi, joten lapsia ei tehdä. Tämä ei ole tervettä. Geenit eivät saa jatkoa, koska ihmiset ovat liian itsekeskeisiä tehdäkseen asiaankuuluvan prioriteettien uudelleenmäärittelyn. Itsekkyyttä puolustellaan sitten kestämättömillä "en minä halua lasta tällaiseen maailmaan*" -argumenteilla.

Jotain tarttis tehrä. Väestökäyrämme on saatava nousuun tai edes säilyttävään summaan. Missään tapauksessa tätä ei kannata suorittaa väestönvaihdolla muslimimaan kanssa, koska muslimit eivät kykene (kestävään) kehitykseen ja se merkitsisi myös tasa-arvoihanteen ja tasavallan luhistumista islamistidiktatuurin alle. Jostain syystä valtaosa poliitikoistamme on sitä mieltä, että nimenomaan tässä on ratkaisu. Jos heille esittää sen faktan, että se hyvinvointivaltio, joka heidänlaisensa ihmiset on kasvattanut, lakkaa tosiasiallisesti olemassa ja tilalla on samanlainen todellisuuteen vihamielisesti suhtautuva valtion irvikuva kuin esimerkiksi arabiemiraatit, vastauksena on valitettavan usein "Mitä sitten?"

Mullekaikkiheti-ihminen ei ajattele lapsia. Mullekaikkiheti-ihminen ei joudu kärsimään kestämättömistä ratkaisuista, joita tekee. Mullekaikkiheti-ihminen elää halujensa välittömälle tyydytykselle, rakentamilleen utopioille, ihastelee kaikkea vierasta ja on sisältä tyhjä. Mullekaikkiheti-ihminen on viime kädessä fatalisti, joka vain odottaa kuolemaa siihen asti toteuttaen jokaista päähänsä pälkähtävää älliä.

*Näillä ihmisillä ei tunnu olevan mitään hankaluuksia elää ja toteuttaa itseään tällaisessa maailmassa. Se usko, että lapset eivät aikanaan pystyisi samaan kuin vanhempansa, on törkeää ylimielisyyttä.

Vapun taikaa

Niin se on: alkomahooli tuo ihmisistä niiden oikeat puolet esiin. Ilman sivilisaation tuottamia rajoituksia, sovinnaisuuskäsityksiä ja ennen kaikkea tervettä järkeä voidaankin sanoa, että yhtenä päivänä vuodessa meissä kaikissa asuu pieni muslimi.

Vappu on hauska käänteisjuhla. Se on päivä, jona mamut käyttäytyvät nätisti ja normikansa ei.

Koska tänään kantaväestö käyttäytyy samalla tavalla kuin keskivertomuslimi yleensä - eli vastuuttomasti, vaarallisesti itselleen ja ympäristölle, ja on keskivertosuomalaista huomattavasti todennäköisempi väkivalta- tai seksuaalirikollinen - ei mamuja ulkona kaiken järjen mukaan juurikaan nähdä. Itsesuojeluvaisto pakottaa abdelkaderin ja kumppanit olemaan tämän yhden päivän vuodessa sisällä ja kunnolla, jotta suomalainen vihervasemmisto voi sitten taas retostella suomalaisten rappiosta lähipäivän lehdissä ja tällä "kuitata" muslimien sopeutumattomuuden ja unohtaa kaiken sen kivan, mitä siitä seuraa.

Koska kyllähän se niin on, että suomalaisetkin tekee rikoksia. Jopa enemmän kuin maahanmuuttajat, vaikka suomalaisia on vain 98% väestöstä.

Rauhanuskontoa!

Maanpuolustuksellisesta näkökulmasta kulttuurinrikastuttajat ja kotomaiset käännynnäiset ovat nähtävästi todellisia isänmaanystäviä:

tinyurl.com/3dxmsa

Ihan lystikästä julkisesti tunnustautua yhteiskunnan viholliseksi.

Punttireenimanifesti

Meikäläinen lakkas just tukemasta kaiken maailman HST-treenejä, yksjakosia "koko kroppa kerralla läpi" -treenejä ja muuta huuhaapaskaa, mistä oikeasti voi hyötyä ainoastaan treenaukseen jumalattoman pedantisti suhtautuva hulkki tai roinaaja. Siirryn takaisin perusmättöön, jossa runttaan kolmijakoisella lihasta kaiken sen irti, mitä kykenen, kerran viikossa.

Jako on
Rinta/ojentimet/olat
Jalat/vatsat
Selkä/hauberit

Homma tehdään siis mieluummin 3x10xZ kerralla (Z on paino) kuin 10xZ kolmena päivänä viikossa.

On mahdollista, että jos Z olis vaikkapa 100 kiloa ja sen tekis kerralla, niin kolmeen kertaan jaotettuna ehkä pystyis tekemään 105 kilolla. Tässä pitäis olla kuitenkin helvetin tietoinen siitä, mistä vielä pystyy palautumaan ja mistä ei. Eli:

i) Tuplis runttaa 3x10x100 maanantaina, tupliksen paikat on paskana, mutta tuplis on tietoinen, että seuraavana maanantaina tuplis jaksaa taas. Tai
ii) Tuplis runttaa 10x105 maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Voi käydä sillä tavoin vittumaisesti, että tuplis ei olekaan riittävän vahva tekemään viikossa tollasta määrää töitä, ja seuraavana maanantaina on ihan turha lisätä yhtään romuja tankoon. Tulokset voivat jäädä jopa alle edellisviikon, koska rasituksesta ei olla palauduttu.

Skenaario ii kuvaa melko tarkkaan sitä, miten mä olen treenannut viimeisen pari vuotta. Mun tulokset on vetäny aaltoliikettä eestaas noin kolmen kuukauden sykleissä. Skenaariossa i on huomattavasti helpompaa läimästä lisää rautaa kehiin heti kun pystyy, kun taas ii:ssa on pakko tietää varsin tarkkaan omat rajansa ja kehitystahti tai kehitys menee ennen pitkää persneton puolelle. Mun on ainakin helpompi tietää rajani silloin, kun käytettävissä lihaksissa ei tunnu enää edellinen treeni. Luulisin, että tää pätee aika moneen muuhunkin, joka ei treenaa sen taskulaskimen kanssa eikä sikabulkkaa.

Roinaajalle sen sijaan "koko kroppa kerralla" -treeni on parasta mahdollista, koska roinaajalla on kemikaalit apunaan ja palautuminen nopeutuu valtavasti suhteessa naturaaliin perustuplikseen.

Tämä on siis yksinkertainen manifesti perusmättöreenin puolesta. Jos treenaat toisin, olet joko himourheilija tai treenaat väärin enkä enää puhu sinulle*. Jälkimmäiseltä toivon kaikkien välttyvän, joten heti vaan rohkeasti apinoimaan Tupliksen systeemiä. Parhaat tietenkään eivät ole menneet alunperinkään mukaan mihinkään yksjakoispelleilyyn.

*ei päde, jos reenaat "pudottaaksesi painoa" tai "kiinteytyäksesi". Silloin en ole puhunut sinulle alunperinkään.

Megaevil salaliitto!!111

Hei kai tekin ootte kuullu siitä megaevilistä järjestelmästä, jonka mukaan miehet saa nussia ympäriinsä ja on vitun siistejä mahtisonneja, mutta jos naiset tekee niin niin ne on huorii? Tiättex, kaksinaismoralismii!

Mä en itse asiassa ole mistään muusta nähnyt tai kuullut tämän "järjestelmän" olevan olemassakaan kuin sen kritisoijilta. Yhtään ikinä en ole tavannut, jonka mielestä olisi ookoo miehille bylsiä kaikkia ja naiselle ei. Niitä tosin on lukuisia, jotka hyväksyy sen itselleen mutteivät muille (mikä on jo ihan eri asia, koska ei ole sukupuolisidonnaista - ja esiintyy niin miehillä kuin naisillakin).

On aika hauskaa, että viittauksia tähän "järjestelmään" tulee tässäkin paikassa epämääräisen säännöllisin väliajoin, mutta ei tule mieleen ainuttakaan esimerkkiä jotka osoittaisivat sen olevan mitään muuta kuin usein ja innokkaasti piesty olkiukko.

Ne jotka kutee vähien ihmisten kanssa, diggaa yleensä enempi niistä, jotka ei pane puolta kaupunkia, ja ne jotka panee monien kanssa, diggaa yleensä enempi niistä, joille seksi on siistiä ilman syvempää omistautumistakin.

Fantasia

Tämä teksti on lähinnä lisähuomiota edelliseen. Sain kommentin, jonka mukaan tarvitaan ihminen, joka fantasioi luettelemistani asioista, jotta voidaan objektiivisesti katsoa, onko esim. useammasta kumppanista fantasioivalla oikeus kokeilla fantasiaansa ja pysyä parisuhdekelpoisena.

Vastaukseni on yksinkertainen: ei ole.

Fantasialla ei ole mitään tekemistä tosielämän kanssa. Siinä keskipisteitä on vain yksi, varsinaisia aktanttejakin vain yksi, ja "kaikki" toimivat ampiaispesän lailla tämän yhden haluja ja himoja toteuttaen.

Ihminen, joka tosissaan uskoo, että fantasia toteutettuna on sama asia, on ihan vitun pihalla.

Jaa, mistäs sitä tietää?

Systeemihän on seuraavasti, että kun ihminen seksuaalisesti heräilee ja ottaa selvää siitä, mitkä on kivoja juttuja, se saapi tehdä ihan mitä lystää.

Esimerkiksi naisen on hyvä kokeilla seksiä useamman ihmisen kanssa kerralla, koska herramunjee sehän voi olla lystiä. Täytyy kokeilla läpi ihan kaikki jutskandeelit, koska muuten ei voi tietää mistä tykkää ja on sitten parisuhteessa ihan paska ja estoinen.

Eks je?

Kuka vitun älykääpiö pystyy suoltamaan tuollaista paskaa? Miten vitussa "pitää kokeilla koska muuten ei tiiä jos vaikka tykkäiskin" on yleispätevä ohjenuora aikuiselle ihmiselle?

Esimerkiksi ilmaisu "olen nussinut useamman ihmisen kanssa kerralla" kertoo henkilön olevan hyvin huonoa parisuhdematskua seuraavista syistä: Parisuhde sisältää kaksi ihmistä. Siinä ei voi nussia useamman ihmisen kanssa kerralla.

Toinen syy on se syy, mikä on motivoinut kokeilemaan useamman ihmisen kanssa nussimaan. Joko henkilö haluaa nussia useamman ihmisen kanssa - jolloin parisuhde tuskin on hänen juttunsa - tai sitten ei halua, mutta tekee niin silti - jolloin parisuhde tosiaan tuskin on hänen juttunsa, paitsi ehkä jonkun toisen yhtä eksyneen sääliön kanssa.

Minun ei ole tarvinnut kokeilla mm. paskan syömistä, homoseksiä, useampia kumppaneita kerralla, raiskaamista, alistumista, eläimiin sekaantumista tms. tajutakseni, että en tosiaan halua tehdä niitä.

Tiedän sen siksi, että en halua tehdä niin. Se on samaan tapaan päivänselvä asia kuin se, että nälkäisenä tekee mieli syödä. Jos kumppaniehdokkaalleni vastaavat asiat eivät ole vastaavissa määrin päivänselviä, kyseenalaistuu hänen potentiaalinsa kumppaniehdokkaana, sillä ihminen ei ole valmis.

Kuka haluaa kumppanikseen ihmisen, joka ei tiedä mitä tahtoo?

Haluatko sinä kumppanin, joka ei tiedä, haluaako sinut?