Pages

Tupliksen jumaluussuhde

Joskus oon täysin vilpittömin mielin ootellut ja toivonut, että josko minullekin sitä jumalaista armoa lankeaisi, kun se tuntuu niin suuren täyttymyksen eloon tuovan.

Eipä ole armoja löytynyt, joskaan vähänpä se mua haittaakaan. Jostain syystä kun pidän kunnioitettavampana ihmistä, joka on pystyssä omillaan, ilman yli-inhimillistä kävelykeppiä kantamassa yli jokaisen sudenkuopan. Uskovainen on kuin kakara, joka on syntynyt kultalusikka perseessä: sillä on helpompaa ansiotta.

Minä luotan siihen voimaan, joka mun sisällä asuu. Siihen voimaan, minkä mä olen rakentanut itse ymmärrettyäni, että kukaan ei sitä mun puolesta tee. Ansiota siitä ei ole kenelläkään tahi millään muulla. Täten on viime kädessä yhdentekevää onko jumalia vai ei: kävelykeppiä tarvitsee vain rampa.

0 kommenttia: