Pages

Hyvää makua

Olen taannoin saanut palautetta siitä, että olen melkoinen kusipää, kun en ajattele, mitä toiset rupeavat kirjoituksistani ajattelemaan ja miltä heistä tuntuu, kun julmasti kerron heille heistä ja ihmisistä yleensä asioita, joita he eivät halua kuulla. Jos edellämainittu pitäisi paikkansa, en kirjoittaisi blogia. Mulle on tärkeää, että sitä luetaan, että siitä provosoidutaan ja että se saa edes jonkun lukijan ravistelemaan näkemyksiään (tai minun näkemyksiäni; mieluusti kuulen ja korjaan jos mielipiteissäni on jotain korjattavaa).

Kusipäisyyteni johtuu siis siitä, että tieten tahtoen kirjoitan asioista, jotka ovat ihmisille kipeitä ja vaikeita. Tarjoan yleistyksiä ja pakettiratkaisuja, kun taas kukin kokee tilanteensa olevan ainutkertanen yksittäistapaus. Jos kaikki olisivat ainutkertaisia yksittäistapauksia, ei mitään yleistyksiä voisi tehdä ja tilastointi olisi mahdotonta. Individualismin voittokulun aikana (tahtoo sanoa nykyisin) kaikkialta toitotetaan niin kovasti sitä ainutlaatuisuutta ja -kertaisuutta, vaikka nämä ainutlaatuiset ja -kertaiset kerta toisensa jälkeen tekevät samat, helposti ennustettavissa olevat virheet ja vihaavat itseään ja toisia niiden takia. Jengi tietää että ihmiset ei voi hyvin, ja mun on hirveän vaikea syyttää siitä ainakaan sitä, että ongelmia pyrittäis ratkaisemaan mahdollisimman paljon ja hyvin.

Jotkut väittävät, että kirjoitukseni puolestaan rikkovat hyvän maun rajat sillä, että ne eivät tyydy kertomaan neutraalisti, vaan ovat hyökkääviä, brutaaleja ja sarkastisia. Siksipä minä en kirjoitakaan lapsille. Aikuisten olisi syytä kyetä hyväksymään se, että kaikkia totuuksia ei ole kiva kuulla, ja että niistä paskamaisistakin asioista koituu joskus hyötyä.

Minusta on käsittämätöntä, että jengi ylläpitää puheissaan kummallisia tabuja ja sanoja, joiden sanominen saa aikaan voimakkaan kielteisen tunnereaktion. Samaan aikaan tällaiset moraalisäteilijät saavat voimaa ongelmakohtiin puuttuvan ihmisen paheksumisesta huolimatta siitä, että he eivät tee minkäänlaista kontribuutiota ongelman ratkaisun hyväksi. Ehkä heidän mielestään mitään ongelmia ei ole olemassa, jos niistä ei puhu.

Ehkä se, että luettelen ääneen niitä typeriä virheitä, joihin minä ja muut ovat syyllistyneet, aiheuttavat joissain lukijoissa pistoksen sisimmässään - he tietävät sanojeni olevan tosia, mistä seuraisi, että he paitsi toimivat tyhmästi myös tietävät toimivansa niin. Ja kukaanhan ei halua tietoisesti olla tyhmä. Johtopäätöksenä viestintuoja on ammuttava. Sehän sen ongelman poistaa, eikös juu?

0 kommenttia: