Pages

Sukat mustuu sielun myötä

Harvaa niin vittumaista tunnetta onkaan kuin mustasukkaisuus. Vittumaisen siitä tekee se, että sen tietää olevan jämätunne. Sellainen muisto niiltä ajoilta, kun oli pakko pitää se oma naaras / uros että se omien geenien jatko on varmistettu kovassa maailmassa. Kaksi elätti niin paljon paremmin kuin yksi. Täten omistushaluiset kumppanit pääsivät jatkoon huomattavasti useammin kuin aiheeseen rennosti suhtautuvat.

Ja me, heidän jälkeläisensä, sitten kärsimme siitä, että meitä vituttaa sanoinkuvaamattomasti jos kumppanimme puuhailee jotain selkämme takana tai ylipäätään epäilemme (tästä se kai useammin on kyse) hänen tekevän niin. Saattaa mennä ruokahalu ja kaikki, päässä ei pyöri mitään muuta kuin skenaarioita, joissa kumppanilla on hauskaa muiden kanssa. Sikäli kun ihminen josta ollaan mustasukkaisia edes on mikään kumppani. Jengille harvemmin tarvitsee erikseen kertoa, että mustasukkaisuus synnyttää myös vaarallisia lieveilmiöitä kuten stalkkerointi ja kumppanin terrorisointi siinä toivossa, että edes pelkäisi kun ei kuitenkaan rakasta.

Mustasukkaisuus saattaa esimerkiksi estää meitä tutustumasta mielenkiintoiselta vaikuttavaan ihmiseen, koska heillä on tapaamishetkellä ollut muuta seuraa. Järjellä ajateltunahan tässä ei ole mitään järkeä: ei kenestäkään huomaa sen ainutlaatuista lumihiutaleisuutta sekunnissa, etenkään jos keskittyy tutustumaan samaan aikaan johonkuhun ihan muuhun. Itse olen taatusti ryssinyt tällä tavoin oikeasti hienoja juttuja.Mustasukkaisuudessa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. Emme ole sama ihminen kahdelle eri kumppanille; kukin tuo meistä eri puolia esiin (jotain samojakin, tottakai) puhumattakaan siitä, että ajankohta, jossa kukin elää, vaihtelee. Täten se, että joku kumppani on ollut itselle ihan paska, mutta täyttä kultaa toiselle, voi pitääkin paikkansa. Jengi arvottaa toisiaan subjektiivisesti, ja jotakuta kohdellaan huonommin kun kelataan, ettei tämä ansaitse kaikkea mitä iteltä löytyis (runkkarin valinta), ja joku toinen nostetaan jalustalle täysin aiheetta (ovimaton valinta). Jos mieli on avoin ja tuntuu siltä, että tässä ihmisessä vois olla jotain, niin siitä vaan, mene näkemään että onpas pirun ihana ihminen. Kyllä hän sen sulle todistaa. Niistä kannattaa pitää kiinni, jotka antavat sitä efforttia myös takaisin.

Eksyin aiheesta. Mistä mustasukkaisuus sikiää? Ei kahden toisistaan välittävän ihmisen pitäisi kyräillä toisiaan ja väijyä, josko toinen sit-ten-kin pettää reinon kanssa varastossa (sukupuoleen katsomatta). Mustasukkainen yksilö on nostanut kumppaninsa jalustalle. Hän näkee, että on saanut enemmän kuin ansaitsee, ja peilaa oman epävarmuutensa toiseen ja pitää tätä sitten epäluotettavana.

Tähän taas ei ole koskaan aihetta. Joku voisi väittää, että kyllä perkele on, se yksikin huora petti minua ei vain reinon vaan myös Mujalambon kanssa. Kanttura pitää alistaa, että se pysyy ruodussa. Hyvä Joku, olet, paitsi ihmissaastaa, myös väärässä. Sikäli kun suhteenne ei ole avoin (jolloin reinon, Mujalambon ja monen muun) kanssa kopulointi olisi muutenkin täysin okei, on Kanttura ilmaissut, että haluaa kutea muiden kanssa. Kuka sinä olet seisomaan hänen onnensa tiellä? Kyseinen Joku vain kärsisi mustasukkaisuusvimmoissaan kelaten, että heti kun silmä välttää niin Kanttura ottaa ja panee kaikkea minkä kiinni saa. Kanttura puolestaan ei sisimmässään halua edes olla Jonkun kanssa, ja lopputulos on se, että on olemassa parisuhde, jossa molemmat kärsivät. Kuka voittaa? Ei kukaan.

Jonkun ja Kantturan tulisi lopettaa toimimaton parisuhteensa ja jatkaa elämäänsä suunnillaan. Se on ainoa tapa, jolla he voivat tulla onnellisiksi. Jos tätä ei tajuta, tapahtuu ns. Jämsät tai perustetaan Islam - kumpikaan ei järin rakentava tapa selvitä oman riittämättömyydentunteensa kanssa. Kenkään ei ansaitse paikkaa jalustalla: paras parisuhde on sellainen, jossa tunnetaan, että tän kanssa minun on hyvä olla ja tätä ei tarvitse kahlita. Sopiva kumppani kun pysyy viekussa pitämättäkin.

Viimeinen itsetunnottoman parkaisu kuuluu: "Miten niin minulla voi olla kumppani jota en ansaitse!? Olen lumihiutaleinen, ainutlaatuinen, ja ansaitsen vain parasta!" No justiinsa näin, parahin itsetunnoton. Olisko sulle parasta sellainen kumppani, joka saa sut tuntemaan itsesi huonoksi ja riittämättömäksi sen sijaan, että olisit onnellinen? Ei minustakaan. Eroamiset ja sen toteamiset, että kohalla on väärä tapaus, sattuu toki. Aika lailla vähemmän kuin se kidutus, jota mustasukkaisuus vuosien saatossa tulee olemaan kaikille osapuolille.

Kullekin ansionsa mukaan. Natseilla oli hyviä sloganeita.

Ps.(Rokki)staroilla on hauskaa. He ovat yhteistä omaisuutta, eikä heidän ympäriinsä paneskeluistaan tehdä numeroa. Heitä naiset keskimäärin haluavat bylsiä, mutta eivät omistaa. Täydestä urpostakin tulee mies, jossa on Sitä Jotain kun se osaa tehdä tarttuvampia ralleja kuin muut.

0 kommenttia: