Pages

Älä juokse ruma lapsi, törmäät vielä seinään

Pahin virhe, mitä parisuhdetta luodessa voi tehdä, on ruveta luomaan parisuhdetta. Jengi tietää, että Tuplis ei ole mikään optimikaveri ollut siinä touhussa. Perse eellä puuhun on kiivetty lukemattomia kertoja, eli siis lähdetty siitä perusajatuksesta, että katotaan, tuleeko tästä suhde. Kaikki peliin ja menoks. Täysillä vaan vaikka päin seinää, kyllä siitä joskus mennään läpi.

Ei näin, ystäväiseni. Ei näin.

Suhdetta ei saa syntymään rakentamalla suhdetta (tai on se kai mahdollista; ei vaan ole minulta onnistunut). Suhde syntyy itse. Toiseen voi vain tutustua: oli mielessä mitä hyvänsä sillä välin (megapanetus, kullan kiilto, filosofis-teologinen debatti tms), on kaikki tehtävissä oleva kuitenkin tutustumista. Tutustumistahan toki voi tapahtua monella tasolla: yhdessäololla, puhumalla, panemalla, vetämällä yhdessä kauheet perseet ja voivottelemalla sitten jälkikäteen, höpöttämällä kaikenlaisesta ja olla pelaavinaan trivial pursuittia samalla, tekemällä ruokaa, käymällä vaikka lenkillä jne. Tutustuessa voi ihastua.

Mutta tutustuessa ei voi kuitenkaan kuin tutustua.

Tutustuessa toisesta löytyy koko ajan niin paljon uusia puolia, että päässään toisesta muodostettu kuva särkyy jatkuvasti. Ihastus voi laantua ja jopa tuhoutua täysin joksikin aikaa, kunnes havaitsee, että niissä uusissa puolissa on myös odottamattomia hyviä asioita. Sitten, kun toiseen on todella tutustunut ja toteaa, että viihtyy tämän seurassa just sellaisena kuin tämä on, voi ajatella, että hittovie, eiköhän panna seurustellen, alakko nää mua. Mitä vähemmän ennakko-odotuksia tutustuessa on, sen vähemmän toista yrittää pakottaa muottiin, johon se ei kuulu.

Tämä on kuitenkin pitkä tie. Mä olen liian äkkiä tehnyt sen päätöksen, että tästä joko tulee jotain tai ei tule jotain. Jos jotain on tullakseen, se ei vaadi päätöstä. Sen sijaan vaan havaitaan, että piruvie, tässähän on jo jotain. Ei muuta kuin tunnustamaan asia. Niin se homma pelaa. Kiinnostavia ihmisiä on maailma täys, eikä niihin tutustuminen koskaan tee hallaa. Niihin kaikkiin tutustuminen "tässä on mun tuleva kumppani" on kuitenkin lyhytnäköistä, eikä tule sitten hamunneeksi kuin lähiympäristöään sokeasti ja toivoen, että jotain osuu kohdalle. Sen sijaan, että katsoisi kunnolla ja ajan kanssa, että keidenkäs kanssa sitä ollaankaan tekemisissä.

Ei suhteen kanssa oo kiire. Jos on, niin se jo yksistään kertoo, että ei oo pysyvää laatua. Hätäilemällä ei tuu ku rumia lapsia, sanovat.

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taas asiaa... Että kirjoitat niin loistavasti! Täällä on ilo käydä lukemassa, kun saa itselleenkin aina pureksittavaa.

-Y