Pages

Parisuhdesaalistajat

Jengi tietää: todella puoleensavetäviä ihmisiä on vaikea lähestyä. Mahdollisuus saada nenilleen on melkoisen kova, ja ennen pitkää sitä tajuaa tyytyä siihen mitä saa. Mikä ei itse asiassa pidä paikkaansa, kun mietitään, paljonko pettämistä tapahtuu parisuhteissa.

Jengi tahtoo enemmän kuin saa. Pettäminen on sitä, että antaa itselleen yksilöä suuremman arvon: itselle enemmän kuin muille. Ei pettävä tahdo tulla petetyksi.Mitä ovat suhdesaalistajat? He ovat ihmisryhmä, suhteellisen vaikeasti tunnistettava sellainen, ja heidän periaatteensa on "edetä reittä pitkin". Aloittavat vain vaivoin tyydyttävästä suhteesta ja pettävät kumppaneitaan kartoittaessaan mahdollisuuksiaan saada parempi täky verkkoonsa. Huonoksi koettu kumppani toimii turvaverkkona ja egon kilpenä, koska torjutuksi tulleellakin on joku, jonka viereen palata.

Täten heillä on korkeampi itsetunto kuin heillä olisi sinkkuna, ja he kykenevät lähestymään puoleensavetävämpiä kumppaneita suhteellisen itsevarmoina, siinä missä eivät sinkkuna tähän kykenisi.

Ei sinänsä hullumpi strategia: nostaa parisuhdepajatson palkkioita ja ainoa miinuspuoli on senhetkisen kumppanin musertaminen ennemmin tai myöhemmin.Tuenko mä parisuhdesaalistusta? En. Miksi? Sehän on oikeasti tehokas tapa saada parempaa kuin ansaitsee, luulisi mun individualistina tämän ymmärtävän.*

Kyse onkin siitä, etten suo yksilölle enempää kuin tämä ansaitsee, ja luen itsenikin yksilöksi. Terveen itsetunnon omaavalla ihmisellä täytyy olla ballseja ilmaista halutulle kumppanille kiinnostuksensa ja kyetä selviämään mahdollisesta torjunnasta omin avuin. Toisten käyttäminen heikon egon kävelykeppinä on runkkarin valinta.

Sankari seisoo itse, yksinkin.

*en itse asiassa ole individualisti.

0 kommenttia: