Pages

Suhdeuunot

Luettuani erään heebiksen känniavautumisen aiheesta "oon helvetin pitkään halunnu yhen naisen mutta en saa", rupes mua sylettämään. On tullu vastaan paljon noita "helvettiläinen, tää ihminen on mulle SE"-lässyttäjiä ja mä miellän, että voisivat olla oikeassakin, jos se "tää ihminen" kokisi lässyttäjästä samoin. Olenpa itsekin moiseen syyllistynyt - luullakseni kyllä lähinnä melkoisen harvoin ja silloin, kun olen ollut siinä uskossa, että ko. immeinen kokee samoin meikäläistä kohtaan. Tämä siis ei ole minkäänasteista itsekritiikkiä, vaan asetun alfana moisen paskan yläpuolelle.

Kukaan ei ole korvaamaton. Etenkään ihminen, joka saa itsen onnettomaksi. On tolkutonta heikkoutta ja typeryyttä jäädä roikkumaan ihmisessä, jonka kanssa hommasta ei syystä tai toisesta tule mitään. Ottaahan se päähän kun homma kaatuu (tai mitään hommaa ei ehdi ollakaan kuin itsen päässä), mutta terveen ihmisen täytyy kyetä repimään itsensä irti sellaisen ihmisen vaikutuspiiristä, josta ei saa mitään onnellisuuteen johtavaa irti.

Ehkä mä olen friikki kun tapaan selvitä nopeasti vastoinkäymisistä. On tapana asennoitua siten, että nää on nyt faktat ja niiden kanssa on elettävä, vaikka se ei olis kivaakaan. Kun sen saa hyväksyttyä, pystyy katsomaan eteenpäin. Hienoja ihmisiä on muitakin - ehkä vieläkin parempia kuin Just Se ihminen, jonka ihanuus perustuu todennäköisesti suurelta osin siihen, ettei sitä saa, ja josta täten voi haihatella vaikka mitä todellisuudelle vierasta omassa päässään ja antaa yksilölle arvo, jota se ei ansaitse.

Älkää perkele madelko, jos se ei ole osa jotain roolileikkiä. Mitään hedelmällistä ette saa aikaan ihmisten kanssa, jos ette kunnioita heitä tai itseänne ja näin herätä kunnioitusta heissäkin. Matoja ei kunnioiteta. Niitä tallotaan, säälimättä.

0 kommenttia: