Pages

Ihmisen perusoikeus: lapsen saanti

Kuten aiemminkin olen saattanut asian suuntaan vihjaista, saa mielestäni halutun kumppanin kanssa pyrkiä tekemään jälkeläisiä niin paljon kuin sielu sietää. Nokkelimmat ovatkin jo havainneet, että kumppanin täytyy täyttää tiettyjä reunaehtoja, jotta kopulaatiosta voisi seurata lapsia.

Lasten saanti on siis (terveiden) heteroparien erioikeus. Joidenkin mielestä se on jokaisen ihmisen perusoikeus, josta ei pidä tinkimän. Itse olen vakaasti eri mieltä. Miksi?

Pariskunnan yhteisten kakaroiden tehtävä on jatkaa pariskunnan genomia eteenpäin. Lyhyesti ilmaistuna tämä on geenien tehtävä ja sitä kautta myös elämän tarkoitus, vaikka sille on mahdollista muutakin käyttöä keksiä. Lisääntymiskyvyttömät putoavat geenipoolista hyödyttöminä pois, vaikka olisivat muuten miten neroja ja rauhaa rakastavia.

Hedelmöityshoitoja yksinäisille, samaa sukupuolta oleville, vompattia nussiville ja ties mille muulle, mikä ei tavanomaisissa olosuhteissa kykene lisääntymään, suosivat eivät tuntune tajuavan, että kyseiset kakarat voivat olla tällöin ainoastaan toisen suhteen osapuolen lapsi. Muksun geenit eivät muutu tippaakaan Rampen kaltaiseksi, vaikka sen mielestä Timpan ja vuokrakohtutädin lapsi olis miten rakas. Rampe putoaa epäitsekkään uhrauksensa ansiosta pois geenipoolista, eikä hänen toiminnastaan ole hänen geeneilleen mitään hyötyä. Elämän tarkoitus jää toteutumatta.

Toki voidaan väittää, että lapsen ei ole pakko olla oma lainkaan, adoptoidaanhan kakaroita esmes lapsia saamattomalle pariskunnalle, samoin kuin hedelmöitetään yksittäisillä siittiöillä munasoluja jos nutipäät eivät jaksa omin voimin simmata perille. Adoptiolla pudotetaan sijaisvanhemmat pois evoluution matkasta ja annetaan vieraille geeneille paremmat mahdollisuudet edetä, inseminaatiolla puolestaan annetaan mahdollisuuksia ihmisille, joita ei muuten olisi olemassa - yleensä syystä (jos sperma ei pelaa niin siinä on jotain vikaa, selkeä juttuhan tämä on). Jos elämän tarkoitus olisi olla kivakivaa ja onnellisuutta alusta loppuun, olis tosi hienoa, että surkeimmatkin räähkät saisivat jatkomahdollisuuden ja tuntea olevansa produktiivisia yhteiskunnan jäseniä.

Vaan kun laji ei parane sillä. Evoluution äpäröinti suuntaan, jossa suositaan lisääntymiskelvotonta materiaalia ylikansoittuneella planeetalla, on jotain, mikä ei yksinkertaisesti mahdu meikäläisen kupoliin.

Perhe on sitäpaitsi hieno yksikkö: mies, nainen, lapset. Sankaritarina jos mikä. Vanhemmat parit tietää mistä mä puhun.

4 kommenttia:

pikku-otus kirjoitti...

Ai että vanhemmat parit...? My ass... Mie oon yh ja silti haluaisin vielä kasvattaa populaatiota ainaki muutamalla reppanalla ;) lapset on ihania, ETENKI ku ne on omia! jos ehtis vielä sen 3-5 tehä...

Dubbel Jei kirjoitti...

Kunnioitettava tavoite! Luulisin kuitenkin, että Passelin Kumppanin kanssa huoltajuus voisi olla mukavampaa kuin yksinhuolto? :) Ei sillä, etteikö huonompiakin vaihtoehtoja olisi.

(Hyvä vedota sun äässiin; se on aika vahva motiivi mihin vaan :D)

Meitsi on iloisesti yllättynyt siitä, että joku paitsi lukee tätä versiota blogistani ja vielä tohtii kommentoida sitä.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä tekee sinun geeneistäsi paremmat kuin sen indokiinalaisen sedän, joka on siittänyt ei-biologisen lapsesi? Kärsimyksestä tuskin voi luopua lisääntymällä. Kaikkia kunnia ja gloria darwinismille!

Gaius Julius kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu. Tokavika kappale on asian ytimessä.